 |
| © Tuomo Manninen, Helsingin Kaupunginteatteri |
Pauli (Jarkko Niemi) pyytää parhaan ystävänsä Martinin (Olli Rahkonen) apuun, kun hän näkee unia rekan yliajamasta vaimostaan Sofiasta (Elina Hietala). Häiritsevintä tilanteessa on, että elävän vaimon vieressä todellisuuteen herääminen on se, mikä tuntuu painajaiselta. Pauli ei pysty sanomaan Sofialle, että hän haluaisi erota. Sen sijaan hän toivoo, että Martin muuttaisi heille viikoksi asumaan, jotta Sofia saisi sinä aikana tilanteesta tarpeekseen ja päättäisi itse lähteä.
Paulin kierrokset kasvavat, kun hän huomaa, ettei hän saa ymmärtäväistä vaimoaan Sofiaa millään keinolla ärsyyntymään saati kunnollisen miehen perikuvaa Martinia muuttumaan ärsyttäväksi. Hän latelee Martinille totuuksia ja antaa hänelle jopa huonon käytöksen oppitunnin. Eräs katsoja mumisee, että mies on hyvää vauhtia pilaamassa hienon ystävyyssuhteen. Kuinka tragikoomista! Välillä mennään murheen puolelle, kun Paulin puuhat äityvät liiallisuuksiin. Kirjoja rakastavana ihmisenä erään kirjahyllyn kohtalo ottaa kyllä sydämestä. Mutta sitten taas mennään ja vauhdilla!
En ole aikoihin nauranut niin paljon! Aivan mahtava tilannekomedia! Menee näkemieni komedioiden kärkeen! Suurin syy tähän on onnistunut näyttelijäntyö. Näyttelijät elivät ja hengittivät hahmojaan. Uppouduin täysin heidän maailmaansa. Kerran havahduin siihen, kuinka näyttelijöiden suupieliä hieman nyki, kuten komedian tekemisessä usein saattaa käydä, mutta tilanne pelastettiin nopeasti. Vai oliko sitä ollenkaan? Komedia piti hyvin otteessaan tarkkojen rytminvaihdosten vuoksi. Kohtauksesta toiseen siirtyminen sujui kuin tanssi - kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Näyttelijöiden kasvoista huokui, kuinka he nauttivat työnsä tekemisestä.
Paulin tavoitteena on saada Sofia eroamaan itsestään viikon lopussa ja säilyttää rehdin miehen maineensa. Voivatko nuo kaksi asiaa sopia yhteen?
Tunnelma tiivistyy tuijotuskilpailuun. Kuka uskaltaa pakata tavaransa ja lähteä?
 |
| © Tuomo Manninen, Helsingin Kaupunginteatteri |
Kävin katsomassa näytelmän Helsingin kaupunginteatterilta saadulla kutsuvieraslipulla.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!