"Tulevaisuus on teidän käsissänne."
Atwood, Margaret: Orjattaresi
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 1985
Alkuperäinen nimi: The Handmaid´s Tale
Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: Matti Kannosto
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 436
Kuvittele mielessäsi maa, jossa ihmiset elävät normaalia arkea töissä käyden, lapsia kasvattaen ja vapaa-aikaansa ystävien kanssa viettäen. Mieti sitten, miltä tuntuisi, jos eräänä päivänä kaikki muuttuisi. Vanhoilliset ottaisivat vallan ja tulkitsisivat Raamattua oman mielensä mukaan. Naiset eivät enää saisi käydä töissä, kasvattaa lapsiaan tai viettää vapaa-aikaa. Heidän olisi pakko pukeutua asemansa mukaiseen kaapuun ja tehdä heille määrättyjä tehtäviä. Jopa heidän puhetapansa olisi määriteltyä. Miehet joutuisivat käymään uskonsotaa tai toimimaan vartiotehtävissä. Harvat saisivat oikeuden tuottaa lapsia maailmaan. Kaikki tuntisivat olonsa yksinäiseksi.
Gileadin tasavallassa kulkee pareittain punaiseen pukeutuneita naisia, joiden käytöstapoja ohjaa tiukkaan määritellyt uskonnolliset tavat. Naisilla ei saa olla omaa nimeä, vaan he käyttävät heidät omistavan miehen nimeä. Heillä ei saa olla ystäviä, omaisuutta eikä oikeutta lukea tai kirjoittaa. Heillä ei ole ollenkaan vapaata tahtoa. Naisten tehtävä on tulla raskaaksi ja tuottaa maalle lapsia, sillä maapallon saasteisuuden vuoksi lapsimäärä on laskenut uhkaavan alas. Muissa tehtävissä olevat naiset halveksivat heitä, sillä he pitävät naisia naimisissa olevien miesten rakastajattarina, vaikka käytännössä heillä ei ole muita vaihtoehtoja. Kaiken lisäksi naiset kiikutetaan siirtomaihin, jos he epäonnistuvat raskaaksi tulemisessa tai jos he ovat liian vanhoja.
Kirjan päähenkilö on 33-vuotias Frediläinen, joka muistaa edelleen entisen elämänsä, johon kuului mies ja lapsi. Hän on kuitenkin alkanut jo tottua nykyiseen elämäänsä ja pitää sitä miltei normaalina. Hän muistelee koulutusta, jossa naiset niin sanotusti aivopestiin nykyiseen tilanteeseen. Heille kerrottiin, kuinka naisilla on nyt uudenlaista vapautta. Entisessä maailmassa vapautta oli liikaa, mikä johti turvattomuuteen. Koulutuksen mukaan naiset meikkasivat ja koristautuivat vain miehiä varten, mikä johti heidän omasta syystään raiskauksiin ja jopa murhiin. Heitä kohdeltiin alistavasti kuten kuvattiin pornolehtiin.
Ihmisiä teloitetaan raaoilla tavoilla, jos he ovat harhaoppisia, kuten abortin tehneitä lääkäreitä tai homoseksuaalisuuden harjoittamisesta kiinni jääneitä. Seksuaalisuuteen suhtaudutaan kieroutuneella tavalla. Kukaan ei saa rakastua tai nauttia toisen seurasta, sillä se on syntistä. Avioliitot solmitaan järjestetysti. Moni kokee maan tilanteen riistäytyneen käsistä ja yrittää taistella ruohonjuuritasolla vastaan. Syntyy koodikieltä ja salaisia kamareita, joissa pitsiliivit vilahtavat tupakanhuuruisessa hämäryydessä. Alkavatko kapinan siemenet itää ja valloittaa kansaa vai lakastuvatko ne ennen aikojaan?
Kirja oli mielestäni vaikuttava, pohdituttava, pelottava, surullinen ja karmiva. Lukemisen jälkeen mieli oli sekä tyhjä että täynnä ajatuksia. Kirjan maailma tuntui epätodellisen todelliselta. Se jäi pitkäksi aikaa elämään mieleen. Kukaan ei tullut auttamaan naisia. Heidän oli esitettävä turisteille, että kaikki on hyvin ja että he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Pohdin, kuinka ihmiset sopeutuvat mihin tahansa, jos heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Onko minutkin kenties aivopesty elämään sellaista elämää kuin parhaillaan elän? Mitä oikeasti haluaisin tehdä?
Helmet lukuhaaste 2018: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
Atwood, Margaret: Orjattaresi
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 1985
Alkuperäinen nimi: The Handmaid´s Tale
Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: Matti Kannosto
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 436
Kuvittele mielessäsi maa, jossa ihmiset elävät normaalia arkea töissä käyden, lapsia kasvattaen ja vapaa-aikaansa ystävien kanssa viettäen. Mieti sitten, miltä tuntuisi, jos eräänä päivänä kaikki muuttuisi. Vanhoilliset ottaisivat vallan ja tulkitsisivat Raamattua oman mielensä mukaan. Naiset eivät enää saisi käydä töissä, kasvattaa lapsiaan tai viettää vapaa-aikaa. Heidän olisi pakko pukeutua asemansa mukaiseen kaapuun ja tehdä heille määrättyjä tehtäviä. Jopa heidän puhetapansa olisi määriteltyä. Miehet joutuisivat käymään uskonsotaa tai toimimaan vartiotehtävissä. Harvat saisivat oikeuden tuottaa lapsia maailmaan. Kaikki tuntisivat olonsa yksinäiseksi.
"Koetan olla katsomatta ruumistani, en niinkään sen häpeällisyyden ja
säädyttömyyden vuoksi kuin siksi, etten halua nähdä sitä. En halua nähdä
mitään sellaista joka määrittelee minut niin täysin." (s.97)
Gileadin tasavallassa kulkee pareittain punaiseen pukeutuneita naisia, joiden käytöstapoja ohjaa tiukkaan määritellyt uskonnolliset tavat. Naisilla ei saa olla omaa nimeä, vaan he käyttävät heidät omistavan miehen nimeä. Heillä ei saa olla ystäviä, omaisuutta eikä oikeutta lukea tai kirjoittaa. Heillä ei ole ollenkaan vapaata tahtoa. Naisten tehtävä on tulla raskaaksi ja tuottaa maalle lapsia, sillä maapallon saasteisuuden vuoksi lapsimäärä on laskenut uhkaavan alas. Muissa tehtävissä olevat naiset halveksivat heitä, sillä he pitävät naisia naimisissa olevien miesten rakastajattarina, vaikka käytännössä heillä ei ole muita vaihtoehtoja. Kaiken lisäksi naiset kiikutetaan siirtomaihin, jos he epäonnistuvat raskaaksi tulemisessa tai jos he ovat liian vanhoja.
"Minä odotan, pestynä, harjattuna ja ruokittuna kuin palkintosika." (s.105)
Kirjan päähenkilö on 33-vuotias Frediläinen, joka muistaa edelleen entisen elämänsä, johon kuului mies ja lapsi. Hän on kuitenkin alkanut jo tottua nykyiseen elämäänsä ja pitää sitä miltei normaalina. Hän muistelee koulutusta, jossa naiset niin sanotusti aivopestiin nykyiseen tilanteeseen. Heille kerrottiin, kuinka naisilla on nyt uudenlaista vapautta. Entisessä maailmassa vapautta oli liikaa, mikä johti turvattomuuteen. Koulutuksen mukaan naiset meikkasivat ja koristautuivat vain miehiä varten, mikä johti heidän omasta syystään raiskauksiin ja jopa murhiin. Heitä kohdeltiin alistavasti kuten kuvattiin pornolehtiin.
"Siihen aikaan ei naisia suojeltu." (s.43)
"Yleensähän asioille annetaan arvoa vasta silloin, hän sanoo, kun ne
ovat tulleet harvinaisiksi ja vaikeasti saataviksi. Me haluamme että
teille annetaan arvoa, tytöt." (s.164)
Ihmisiä teloitetaan raaoilla tavoilla, jos he ovat harhaoppisia, kuten abortin tehneitä lääkäreitä tai homoseksuaalisuuden harjoittamisesta kiinni jääneitä. Seksuaalisuuteen suhtaudutaan kieroutuneella tavalla. Kukaan ei saa rakastua tai nauttia toisen seurasta, sillä se on syntistä. Avioliitot solmitaan järjestetysti. Moni kokee maan tilanteen riistäytyneen käsistä ja yrittää taistella ruohonjuuritasolla vastaan. Syntyy koodikieltä ja salaisia kamareita, joissa pitsiliivit vilahtavat tupakanhuuruisessa hämäryydessä. Alkavatko kapinan siemenet itää ja valloittaa kansaa vai lakastuvatko ne ennen aikojaan?
"Olemme kaksijalkaisia kohtuja, siinä kaikki: pyhitettyjä astioita, käveleviä kalkkeja." (s.197)
Kirja oli mielestäni vaikuttava, pohdituttava, pelottava, surullinen ja karmiva. Lukemisen jälkeen mieli oli sekä tyhjä että täynnä ajatuksia. Kirjan maailma tuntui epätodellisen todelliselta. Se jäi pitkäksi aikaa elämään mieleen. Kukaan ei tullut auttamaan naisia. Heidän oli esitettävä turisteille, että kaikki on hyvin ja että he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Pohdin, kuinka ihmiset sopeutuvat mihin tahansa, jos heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Onko minutkin kenties aivopesty elämään sellaista elämää kuin parhaillaan elän? Mitä oikeasti haluaisin tehdä?
"Ehkä elämä jota luulen eläväni on pelkkää vainoharhaista kuvitelmaa." (s.157)
"Elä nykyhetkessä, ota siitä irti kaikki mitä voit, mitään muutahan sinulla ei ole." (s.207)
Helmet lukuhaaste 2018: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!