Helsingin kirjamessuilla 28.10.

Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla lauantaina 28.10.2017.

Aamulla suuntasin kulkuni WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan bloggariaamiaiselle, jossa mukana oli kuusi kirjailijaa: Tuomas Kyrö, Joonas Konstig, Marianna Kurtto, A.W. Yrjänä, Heikki Valkama ja Roope Sarvilinna. Valkama kertoi, kuinka hänellä on jo toinen kirja aluillaan. Sen tapahtumat sijoittuvat ainakin alussa Japaniin. Kurtto on kirjoittanut aiemmin runoja. Hän totesi, että ihmisiä kiinnostaa luonnostaan enemmän pitkä proosa kuin runot. Hän koki muiden kirjailijoiden erikoiset kertomukset oikeiksi, sillä hän huomasi, että kirjan hahmot alkoivat jossain vaiheessa puhua kirjailijan pään sisällä. Kurtto työsti parhaillaan käsikirjoituksia, joten saa nähdä, palaako hän vielä proosan pariin. Sarvilinna kiteytti kaiken yhteen lauseeseen: lukeminen on elämän hienoin asia.





Aamiaisen jälkeen tutustuin messuhalliin. Kuulin, kuinka Timo Jutila totesi haastattelunsa päätteeksi, että ruotsalaisille on vaikea kertoa, mitä sisu on, sillä heillä ei ole sitä. Istahdin seuraamaan keskustelua runoista. Jenni Haukio sanoi toivovansa, että runoantologiasta löytyy runoilijoita, joihin kokenutkin runojen lukija ei ole vielä tutustunut. Törmäsin uudestaan Tuomas Kyröön ja muistelin, kuinka hän oli aamulla sanonut, että kaikki näkevät maailman eri tavalla. Jokaisessa ihmisessä on monta kerrosta kuin sipulissa. Hän myös totesi, että mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä mielensä pahoittamisesta. Huomasin, että Tarja Halonenkin pyysi Kyröltä omistuskirjoituksen kirjaansa.





Kuljin Jussi Adler-Olsenin haastattelun ohi kuuntelemaan Jaana Kapari-Jattaa. Kääntäjä kertoi sympaattisella tyylillään miltei 20 vuotta kestäneestä työstään Harry Potter -kirjojen maailmassa. Hänen mielestään on luontevampaa kääntää, jos hänellä ei ole paljon rajoitteita. Kapari-Jatta muistutti, että silloin täytyy silti muistaa säilyttää alkuperäinen kirjoitustyyli. Hänen mielestään J.K. Rowlingin kirjoja on tavallaan helpoin kääntää. Puhuttaessa kirjojen erikoisista otuksista hän paljasti, että hänen lempiotuksensa on räiskeperäinen sisulisko. Kapari-Jatta koki, että J.K. Rowling aikoo olla vielä pitkään tuottelias luodessaan lisää elokuvia ja kirjoja taikamaailmaan liittyen.





Haahuilin messuhallissa edestakaisin. Näin ohimennen, kuinka Kjell Westö kirjoitti omistuskirjoituksia kirjoihinsa. Anne Leinonen kertoi kirjastaan Kirjanoita, jonka luin viime kesänä. Hänen mielestään kirjasta huokuu arvostus fyysisiin kirjoihin. Kuljin myös Rosa Liksomin, Aku Louhimiehen, Meik Wiking´n ja Dave Lindholmin ohitse.





Näin Peter Franzenin, jota lukuisat kuvaajat ja haastattelijat piirittivät. Kuulin, kuinka Matti Esko kertoi, että hänet oli kutsuttu laulamaan Kimi Räikkösen juhliin, kun formulakuski oli voittanut maailmanmestaruuden. Juhlat olivat aikamoiset, joten Matti Esko oli vain hyvillään, kun oli liikkeellä omalla autolla ja pääsi yöksi muualle. Kuuntelin lopuksi Pertti Jarlan ja Esko Valtaojan haastattelut. Jarla kertoi, ettei hänen ole tarvinnut sensuroida Fingerpori -sarjakuvaa. Hän oli muutenkin hyvillään miltei olemattomasta sensuurin määrästä nykyajan Suomessa. Jarla mainitsi huumorinsa yltävän natseihin asti. Hän myhäili ihmisille, jotka pyytävät omistuskirjoitukseensa Vileniuksen kuvan. Jarla kertoi, kuinka häntä ei tunnistettu, kun hän saapui messuille. Hän joutui kertomaan nimensä ja vielä tarkentamaan, kumpi nimistä on sukunimi. Jarla letkautti, kuinka hän putosi maan pinnalle. Hän jatkoi, että istuuduttuaan lavan istuimella hänestä tuntui taas, että on sitä tehty kymmenen vuotta töitä. Valtaoja puhui tulevaisuuden ennustamisesta. Hänen mielestään täytyy asettaa esimerkiksi kymmenen vuoden päähän tavoite ja kelata siitä taaksepäin mahdolliset vaiheet, joiden avulla tavoitteeseen on päästy. Valtaoja koki ajattelevansa tulevaisuuden positiivisena.



Huomenna kirjoitan, mitä kaikkea näin kirjamessuilla sunnuntaina 29.10!