Unelmien aika

© Katri Naukkarinen, Kansallisteatteri Keskiviikkona 12.2.2020 pidettiin Ilmasilta-näytelmän ennakkonäytös Kansallisteatterissa. Sen keskiössä on kolmihenkinen perhe. Äiti (Pirjo Luoma-aho) kuluttaa päivänsä katsomalla televisiota, hilloamalla omenoita ja tarkkailemalla säätä. Hän on huolissaan pojastaan (Pyry Nikkilä), joka työskentelee kriisialueella kirurgina, ja tyttärestään (Alina Tomnikov), joka toimii entisen jalkapalloilijan asemassa avustusjärjestön mediakasvona. Kaikkia kalvaa ajatus hädässä olevien ihmisten auttamisesta. Kukaan heistä ei oikein tiedä oikeaa tapaa auttaa. Todellisen paikan tullen jokainen saa huomata, ettei auttaminen ole niin helppoa. Vilpitön auttaja saattaa ymmärtämättömänä pahentaa tilannetta tai joutua itse avun tarpeeseen. Ihmisistä välittämisen opettelu pitäisi alkaa ensin läheltä ja sen jälkeen vasta siirtyä kauemmas. Näytelmä käsittelee hyväntahtoiseen tapaan auttamisen ongelmallisuutta ja auttajan syyllisyyttä etuoikeutetusta asemastaan. Autta...

"Miehen syyttävä sormi löytää aina naisen." Kolbassa kasvanut Mariam naitetaan 15-vuotiaana yli 40-vuotiaalle miehelle, joka ottaa 20 vuoden väkivaltaisen avioliittovuoden jälkeen toisen yhtä nuoren vaimon, Lailan. Kirja kertoo kahden fiktiivisen naisen elämäntarinan suhteessa Kabulin historiallisiin tapahtumiin. Mariamin elämänpolku on kauttaaltaan rankka. Hän kokee traumaattisen lapsuuden henkisesti manipuloivan äidin aviottomana lapsena. Isä kohtelee häntä eri tavalla kuin yhdeksää avioliitossa syntynyttä lastaan. Mariamin ajatukset ovat sekaisin, sillä äidin ja isän kertomukset hänen alullepanostaan ja syntymästään eroavat täysin toisistaan. Hän uskaltaa silti haaveilla koulunkäynnin aloittamisesta ja isälleen kelpaamisesta. Äiti on jo kauttaaltaan katkeroitunut. Hän hokee, että tytön paikka on kotona, silä maailmalla on vain kärsimystä. Lailan perhe on tavallaan moderni. Hänen isänsä haluaa kouluttaa tyttärensä. Äiti puolestaan palvoo poikiaan, jotka kuolevat sodas...

Ruotsissa elää sisäänpäinkääntynyt uskonnollinen yhteisö, johon Pernilla kuuluu. Hänen poikansa Samuel on sen sijaan hairahtunut polulta ja sotkeutunut niin pahasti huumebisneksiin, että joutuu pakenemaan. Hän saa netin kautta avustajan töitä syrjäisessä saaristossa sijaitsevasta talosta, jossa puoleensavetävä Rakel hoitaa halvaantunutta poikaansa Joonasta. Zombie-Joonaksen hoitaminen ottaa koville, mutta Samuelilla ei ole vaihtoehtoja, jos hän haluaa säilyttää henkikultansa. Pernilla on sekaisin huolesta. Hän on hämmentynyt siitä, miten hänen tulisi auttaa jo aikuiseksi kasvanutta poikaansa. Hän turvautuu rukoukseen, mutta myös kyseenalaistaa uskonnon harjoittamistavat. Pernilla kärsii, kun hän ei tiedä, toimiiko hän varmasti oikein. Pernillan ja Rakelin perheiden lisäksi tutustutaan rikostutkija Manfredin perhetragediaan. Dekkarissa käsitellään äitiyttä sen raadollisimmassa muodossa. Äidit haluavat tehdä parhaansa lastensa hyväksi. He kärsivät, jos he huomaavat, että tehty työ ei o...

Morrigan Korppi on läpäissyt koetukset ja opiskelee nyt Meineikkaassa seurassa. Hän on yksi yhdeksästä lapsesta, joita koulutetaan heidän erikoislaatuisia kykyjään ajatellen. Mutta kuinka opetetaan meinioseppää, jonka edeltäjät ovat olleet pahoja? Tarkoittaako se sitä, että myös Morrigan on paha? Onko hänellä edes mahdollisuutta valita hyvien puolta? Morrigan asuu suojattinsa Jupiter Pohjoisen luona, vaikka mies on suurimman osan ajasta poissa. Nevermooria nimittäen koettelee katoamistapauksien sarja. Morrigan kulkee huoneeseensa ilmestyneen oven kautta asemalle, josta yksikön 919 junailija neiti Hilpiä hakee suojattinsa Meiseuhun opiskelemaan. Kirjan kiehtovin henkilö on ehdottomasti oppilasemäntä Dulcinea Peurapuro, jolla on karmaiseva toinen puolensa. Pidän myös mesmeristi Soinnun kyvystä. Jännittäviä ovat myös meiläimet ja illäimet, joita ei missään nimessä saa sekoittaa toisiinsa, sillä se olisi loukkaavaa. Nevermoor on taianomainen ja salaperäinen paikka. Se kätkee sisäänsä toi...

Kirjabloggaajat lopettavat blogejaan. Somessa kuhistaan joukkopaosta instagramin puolelle. Positiivista energiaa jakava kirjayhteisö houkuttelee luokseen. Omalle kirjatilille voi helposti ladata kirjakuvia ja kirjoittaa lyhyitä tekstejä. Muiden tileiltä saa runsaasti inspiraatiota ja lukuvinkkejä. Keskustelu käy vilkkaana. Ihmiset kannustavat toisiaan ja innostuvat toistensa tekemisestä. Kaikki kirjablogeissa aiemmin kiertäneet kyselyt ja haasteet löytyvät nykyään kirjagramista. Olen sitä mieltä, että kirjablogien aika ei ole ohi, vaan tilanne vain saattaa tuntua siltä. Ihmiset ovat nykyään tottuneet siihen, että he saavat eri somekanavissa välittömän palautteen siitä, kuinka moni on oman päivityksen nähnyt ja kuinka moni on siitä tykännyt tai siihen vastannut. Kirjablogeissa kyseistä toimintoa ei ole, joten ne tuntuvat vanhanaikaisilta ja vähemmän palkitsevilta, kun on vaikea selvittää, seuraako niitä kukaan. Keskustelut tyrehtyvät heti alkuunsa, kun vastauksesta ei tule blogissa vi...

1. Kuinka monta kirjaa aiot lukea vuonna 2020? Laitan jälleen kerran tavoitteeksi lukea vähintään 50 kirjaa. Olen ylittänyt sen mukavasti jo ainakin neljä kertaa, joten se tuntuu hyvältä tavoitteelta. 2. Nimeä viisi kirjaa, joita et ehtinyt lukea viime vuonna, mutta jotka aiot lukea tänä vuonna. Viime vuonna minulla jäi kesken kaksi kirjaa: Camilla Grebe: Horros ja Jessica Townsend: Morriganin kutsumus. 3. Minkä genren kirjoja haluaisit lukea enemmän? Haluaisin lukea eri kulttuureihin liittyviä kirjoja. 4. Mitkä ovat kirjoihin liittymättömät tavoitteesi? Seesteisempi elämänrytmi 5. Mikä kirja, joka on ollut sinulla ikuisuuden, sinun pitäisi lukea? J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta 6. Yksi sana, joka toivottavasti kuvaa vuotta 2020? Rauhallinen

Haluaisin kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta 2019! Olen näiden vähän yli neljän blogivuoteni ajan puhunut omien unelmien toteuttamisen puolesta. Omiin haaveisiin pystyy keskittymään, jos tekee tarvittavia valintoja. Olen nauttinut kuluneen vuoden aikana erityisen paljon kulttuurista; kirjallisuudesta, teatterista , baletista , sirkuksesta ja museoista. Matkustin kesäkuussa Lontooseen , missä ihastelin kaikkea kirjoihin liittyvää, ja aloitin parin vuoden tauon jälkeen taas näyttelemisen harrastamisen. Olen oppinut paljon uutta ja päässyt kokeilemaan monenlaisia asioita. Parasta blogiharrastuksessa on ihanat kohtaamiset ja ihmisten inspiroiminen. Luetut kirjat ja kirjatapahtumat Luin vuoden aikana 64 kirjaa. Viime vuonna luin niitä 57, sitä edellisenä 73 ja sitä edellisenä 75. Luin tänä vuonna 28 kotimaista kirjaa ja 36 ulkomaista kirjaa. Paras lukemani kirja oli Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani . Se kertoo henkisestä kasvusta, ystävyydestä ja oman elämän haltuunotosta. Maaliskuus...