Risto Piekka: Elias Lönnrot Suurmies

Elias Lönnrot (1802-1884) on kansallisen heräämisen keulakuva, sillä hän on tehnyt Suomen puolesta arvokasta työtä ja kohottanut suomen kielen sivistyskieleksi. Risto Piekka kertoo kirjassaan kattavasti Elias Lönnrotin ansiot.

"Elias oli kirjoituksillaan rakentamassa sitä maailmankuvaa, josta myöhemmin tulee suomalaisuuden ja kansallishengen sekä kansallisen itsetunnon perusta." (s.127)

Kirjassa esitellään 1800-luvun Suomea. Noin 1-2 miljoonan asukkaan alue siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen vuonna 1809. Kuudesta Ruotsin läänistä tuli autonominen suuriruhtinaskunta, jolla on valtiopäivät (säännöllisesti vuodesta 1863 alkaen), hallitus (myöhemmin senaatti), oma oikeuslaitos, omat virkamiehet, oma veronkanto-oikeus, ruotsalaiset perustuslait, muuttumaton omistusoikeus, säätyjen erivapaudet, oma luterilainen uskonto ja ruotsi virallisena kielenä. Ainoastaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluivat Venäjälle. Lisäksi Suomen ja Venäjän välillä oli tulli- ja passiraja. Kenraalikuvernööri ja ministerivaltiosihteeri toimivat Venäjän keisarin ja Suomen välillä. Sanomalehtiä, kirjeitä ja kirjallisuutta sensuroitiin. Kansallisuusaate, romantiikka ja humanismi levisivät läntisestä Euroopasta Suomeen. Elias Lönnrot tiesi, että sivistynyt kansa tarvitsi oman eepoksen.

"- kansakunnan tai etnisen ryhmän symboliksi nostettua eeposta, jonka olemassaolon ja merkityksen katsotaan toimivan kansakunnan tai etnisen ryhmän jäseniä yhdistävänä tekijänä -" (s.110)

Elias Lönnrot oli verkostoitumisen huippuosaaja. Hän eteni päättäväisesti vaihe vaiheelta kohti toivottua lopputulosta. Elias Lönnrotin äidinkieli oli suomi. Hän opiskeli eri kieliä ja oli kielellisesti lahjakas. Hän teki väitöskirjansa yliopiston opettajan ehdotuksesta Väinämöisestä ja tutkimusmatkaili lukuisia kertoja eri alueilla lauluja, runoja, sanoja, sananlaskuja ja arvoituksia keräten. Hän keräsi talteen tietoutta ja kirjoitti suomeksi kirjoja esimerkiksi kasvistosta. Risto Piekan kirja havainnoi hyvin, kuinka kukaan ei ole koskaan yksin toimissaan. Elias Lönnrot teki yhteistyötä lukuisten eri ihmisten kanssa. Häneen vaikuttivat hänen perheensä, opettajansa, opiskelutoverinsa, kollegansa, seurojen jäsenet ja ainakin kirjojen kautta eurooppalaiset vaikuttajat. Kuuluisimmat kaverukset olivat Runeberg, Snellman ja Topelius. Elias Lönnrotia auttoivat myös runonkerääjät.

"Moiseen kykenee vain monipuolisesti lahjakas henkilö. Lisäksi tarvitaan todellista aatteen paloa ja selkeitä tavoitteita." (s.44)

Kirjassa korostetaan, että Kalevala on 'Eliaksen luomus'. 'Se on hänen kokoamansa ja toimittamansa runoelma. Runot eivät ole sellaisinaan runonlaulajien esittämissä muodoissa.' Elias Lönnrot kirjoitti runot yleiskielelle. Ei ollut olemassa yhtenäistä suomen kieltä. Elias Lönnrot pääsi kehittämään yleiskieltä lisää Helsingin yliopiston suomen kielen professorina vuosina 1854-1862. Kalevalan tarinan juoni on kirjan mukaan Elias Lönnrotin. Tutkimusten mukaan puolet runoista kerättiin rajan takaa. Kansanrunot ovat kulkeutuneet lännestä itään. Kalevalamitta on yleinen suomalaisugrilaisten kansojen keskuudessa. Elias Lönnrot siis koki, että hänen keräämänsä runot kuuluivat samaan kulttuuriin. SKS puolestaan halusi korostaa Kalevalan puhtautta ja muuttumattomuutta. Kalevalan kokoaminen katsottiin kulttuuriteoksi. Kalevala sai kansainvälistä mainetta ja tuki kielen kehitystä ja asemaa. Se innoitti taidetta ja sen mukaan on nimetty katuja, yrityksiä, kaupunginosia, puistoja ja taloja etenkin 1920-30-luvuilla.

"Tärkeintä on muistaa, että Elias teki Kalevalan Suomelle ja suomalaisille sekä se, että kansainvälisesti on tunnustettu Kalevalan olevan Suomen kansalliseepos." (s.67)

Elias Lönnrot oli kansan sivistäjä ja valistaja. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1832 ja toimi muun muassa Kajaanin kihlakunnan piirilääkärinä. Hän näki köyhyyttä, epäpuhtautta, alkoholin suurkulutusta ja taikauskoisuutta. Hän toimi ihmisten ajatusmaailmoissa luovien. Hän kirjoitti kirjoja, joiden avulla hän neuvoi kansalaisia. Ihmisistä 1880-luvulla vain 13 prosenttia oli luku- ja kirjoitustaitoisia. Lukutaito oli puolella asukkaista. Kansakouluasetus tehtiin vuonna 1866. Elias Lönnrot koki tärkeäksi oppikirjat, sanakirjat, virsikirjan uudistamisen, kirjastot, kirjallisuuden kääntämisen (minkä esti sensuuri) ja aikakauslehdet. Kalevala tuli mukaan opetussuunnitelmiin. Koulu kasvatti kansalaistuntoa ja loi suomalaista identiteettiä. Elias Lönnrot käänsi lakikirjoja, mikä edesauttoi suomen kielen tulemista myös hallinnon kieleksi. Tsaari II lupasi vuonna 1863, että suomen kielestä tulee tasaveroinen kieli ruotsin kielen kanssa. Nykyään Suomen kielen päivää vietetään 9.4., mikä on Eliaksen nimi- ja syntymäpäivä ja Agricolan kuolinpäivä.

"- hän oli suvaitsevainen ja suhtautui myönteisesti kansanomaisiin parannuskeinoihin, koska tunsi ne kansanrunoista." (s.47)

Voisin suositella kirjan lukemista etenkin lukiolaisille äidinkielen opiskelua rikastuttamaan, sillä kirja sisältää kattavan kuvauksen suomen kielen tärkeimmistä hetkistä. Suosittelen myös Kalevalan hankkimista jokaiseen kotikirjastoon.