Unelmien aika

Viiden naisen vaellusreitti kulkee norjalaiselta vankileiriltä kohti Suomessa sijaitsevia kotipaikkoja. Eletään alkukesää 1945, jolloin Saksa on häviämässä sodan ja tuttavuudet ovat muuttuneet häpeällisiksi. Naisten on kuljettava eteenpäin sekä fyysisesti että henkisesti, sillä ei paikoilleenkaan voi jäädä. "Ainoa mitä hän tästä kaikesta oli oppinut, oli se ettei elämä säilynyt kauaa samanlaisena, vaan virtasi toisaalle heti, kun siihen alkoi tottua." (s.346) Tommi Kinnusen 'Ei kertonut katuvansa' pohtii naisen paikkaa sodassa ja etenkin sen jälkeen. Naiset ovat miesten tavoin tehneet töitä sodan voitto mielessään, mutta saavat teoistaan toisenlaisen rangaistuksen kuin miehet. Saksan armeijan mukaan lähteneet naiset halutaan häpäistä. "He kaikki palanneet joutuisivat syntipukiksi sille, että tuli oli vienyt kaiken, hän itsekin. Pääsisivätkö he häpeästään koskaan, vai kutsuttaisiinko heitä hautaan saakka saksalaisten huoriksi?" (s.239) Historiallinen romaani ...

Vastaan kävelee ihminen. Aivot määrittelevät ensimmäisenä hänen sukupuolensa, minkä jälkeen huomio kiinnittyy poikkeavuuksiin. Erilaisuus. Kaikki haluaisivat, että sopisimme samaan muottiin. Se ei ole todellisuutta, joten ihmiset luokitellaan. Syntyy ryhmiä. Skinit, homot, lestadiolaiset, sokeat. Helena on sokea. Se määrittelee hänen koko elämänsä. Hän ei voi koskaan kulkea niin, että ihmisten katse sivuuttaa hänet. Heidän silmänsä kiinnittyvät Helenan sokeaan katseeseen. Erilaisia ihmisiä ei auta kukaan. Heidän pitää pärjätä, olla nöyriä, toimia sirkuseläiminä. Heidät hylätään erityisiin kouluihin tai jaotellaan alhaisiin asemiin armeijassa. Tuomas on homo. Se määrittelee hänen koko elämänsä, mikä on painunut maan alle, pimeisiin huoneisiin ja sotkuisiin lakanoihin. Hän ei voi koskaan kulkea pää pystyssä ja katse kohti tulevaisuutta. Ihmisten suvaitsemattomat katseet tunnistaisivat hänet. Kirjan maailma on muutostilassa. Se on edennyt pisteeseen, jossa vanha sukupolvi painuu maan ...