Kirsi Hiilamon ja Heli Pruukin kirjoittaman kirjan pyrkimyksenä on auttaa aikuista naista tutkimaan suhdettaan omaan äitiinsä. Ihmissuhde käydään läpi eri näkökulmista. Syyssonaatti-elokuvaa käytetään esimerkkinä äidin narsismista. Lopusta löytyy julkisuuden henkilöiden kirjeitä äidille.
"Me haluamme tietää, kuinka meidät nähdään ja mitä meistä ajatellaan. Itsetuntomme tarvitsee sitä. Kaipaamme myönteistä vastakaikua itsellemme." (s.39)
Tekstissä on monia hyviä huomioita äiti-tytär-suhteesta. Äiti, mutta myös isän suhtautuminen äitiin, toimii tyttärelle naisen mallina. Äiti, joka ei huolehdi itsestään, antaa mallin siitä, ettei ansaitse hyvää. Tytär näkee äidin katseesta itsensä. Hän oppii, kuinka hänet nähdään ja mitä hänestä ajatellaan. Hän oppii käytöstavat peilaamalla omaa toimintaa reaktioihin. Hän oppii, mitä kautta hän saa rakkautta osakseen, ja toimii oppimallaan tavalla. Teot, sanat, kosketus ja ajankäyttö kertovat, että tytär on tärkeä. Lahja merkitsee sitä, että toinen on ollut lahjan antajan mielessä. Tyttären minäkuva muodostuu hajanaiseksi, jos hän saa vanhemmalta ristiriitaista viestiä lapsena. Häiriöt kiintymyssuhteessa johtavat jatkuvaan rakkauden ja äidin kaipuuseen, mikä ilmenee ahdistuksen tunteena. Epäluottamus aiheuttaa huonoa itsetuntoa ja vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Pitkittynyt pelko voi johtaa masennukseen tai ahdistukseen. Negatiivisten tunteiden kieltäminen tai häpäisy opettaa tytärtä hylkäämään omat tarpeensa ja ansaitsemaan olemassaolonsa ahkeruudella ja suorittamisella. Hänen on vaikeaa asettaa rajoja. Syy äidin toimintaan on hänen oma pahoinvointinsa. Tytär ei tiedä sitä, vaan hän omaksuu kriittisen puheen omaksi sisäiseksi kriittiseksi puheekseen. Hän häpeää sitä, että hän on odottanut hyvää. Hän oppii, että hänellä ei ole väliä. Hän tuntee yksinäisyyttä ja kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunteita. Hän häpeää, että hän ei tule rakastetuksi omana itsenään.
"Masentunut ei kykene sallimaan itselleen mitään hyvää, ei itseltään eikä muilta. Masentunut on kääntynyt vastustamaan kaikkea hyvänä ja tyydyttävänä koettua. Hän on tavallaan jäänyt kiinni kipuun ja kärsimykseen." (s.44)
Äiti on toiminut elämässään niillä voimavaroilla ja kyvyillä, mitä hän on itse saanut. Hän on elänyt tietyllä aikakaudella, jossa on ollut tietyt toimintatavat ja tunneilmaisu. Ihmisissä on sekä hyviä että huonoja puolia. Elämä ei ole mustavalkoista. Äitisuhteeseen liittyvät ajatukset on hyvä käsitellä, jotta niihin ei jää jumiin. Mielestäni mielenkiintoisin ajatus on koota kuvia itsestään äidin kanssa. Krooninen kipu ja tuska voivat olla syynä hakeutua psykoterapiaan. Paranemiseen vaikuttaa, onnistuuko asiakkaan ja psykoterapeutin yhteinen terapiatyö. Aivot muovautuvat läpi elämän. Mielen ja aivojen terveyteen voi vaikuttaa omien tunteiden tunnistamisella, uuden oppimisella, uusia asioita kokemalla, nukkumalla ja liikkumalla. Jokainen on itsessään tärkeä ja itsensä puolella.
Kirja on kiinnostava katsaus äiti-tytär-suhteeseen ja antaa uusia ajatuksia elämään. Mielestäni on harmi, ettei tarinoissa ole yhtään tytärtä, joka on päättänyt, ettei hänestä itsestään tule koskaan äitiä. Sen sijaan kirja korostaa sukupolvien ketjua.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!