Osallistuin Kirjojen Pyörteissä -blogin Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen. Tarkoituksena oli tutustua lasten ja nuorten kaunokirjallisuuden klassikkoteoksiin. Ajattelin lukea Muumeja, Mauri Kunnaksen kirjoja sekä Onneli ja Anneli kirjoja. Luettavien kirjojen lista hieman muuttui haasteen aloitettuani. Huomasin myös, että luin vain alkuinnostuksessa. Aion myöhemmin lukea loputkin Muumeista sekä muita tuttuja satuja. Tämä oli hauska haaste!
Luin yhteensä neljä kirjaa:
Tove Jansson: Taikatalvi
Lewis Carroll: Alice peilintakamaassa
Tove Jansson: Taikurin hattu
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Minä en olekaan lukenut yhtään Muumi-kirjaa, ja se on seikka, jonka melkein häpeän myöntää. Nyt sain lainattua kirjastosta Vaarallisen juhannuksen, joka minun piti lukea tähän haasteeseen, mutta en sitten Marikki-kirjan jälkeen enää ehtinyt. Ehkä tässä vielä kesällä ehdin...
VastaaPoistaOlen lukenut Taikatalven ja yllätyin kirjan synkkyydestä. Mutta sellaisiahan kaikki Janssonin muumit taitavat olla, ainakin tv-sarjaan verratessa.
VastaaPoistaKiva haaste! Muumi-kirjoja on viime aikoina tullut luettua omalle pojalle, joka rakastaa erityisesti Muumipappa ja meri -kirjaa. Viimeksi luettiin Vaarallinen juhannus, joka sopii hyvin kesälukemiseksi.
VastaaPoistaTällaisiin haasteisiin ei tule osallistuttua kun ei ole perheessä lapsia... Muumeista en ole jotenkin koskaan pitänyt, mutta ihan sattumalta aloin keräämään muumimukeja :-D
VastaaPoistaMinä olen innostunut muumeista vasta näin keski-iässä ja nytkin pääasiassa äänikirjoina. Omat lapsetkaan eivät ole koskaan oikein niihin ihastuneet sen paremmin kirjoina kuin animaatiosarjanakaan. Nyt sitten seuraavaksi kuunnellaan kuopuksen kanssa Taikurinhattu iltasatuina. Saa nähdä, mitä 6v tykkää.
VastaaPoistaKerro vähän myös, mitä pidit Carrollista tai miltä tuntui lukea kirjaa aikuisena. Siinäkin kirjassa on varmasti tasoja jotka avautuvat aikuisena toisella tapaa kuin lapsena.
VastaaPoista(Jos sait jo kommenttini, niin tämä on toistoa. Putosin välillä verkosta, enkä tiedä tuliko eka kommentti perille.)
VastaaPoistaLuin reilun kymmenen vuoden ajan joka ilta vähintään yhden sadun tyttärille iltasaduksi, useimmiten molemmille oman. Jotkut tarinat olivat hienoa, klassikkoja, mutta paljon oli myöskin ihan väkisintehtyä tarinaa, jotka eivät päässeet uusintalukuun.
Muumit ovat hienoa, japanilainen animaatioversio on vanhemman tyttären hyvän suomen kielen perusta, sillä niitä katsottiin paljon ulkomailla asuessamme. Hienoa, että Förlaget on kustantanut Toven Muumi-kirjoja jälleen kauniina painoksina.