sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kun sitä oikeaa ei löydy



Matkasin kirjastoon, jossa uskoin erään pitkään kaipaamani kirjan olevan hyllyssä odottamassa minua. Tutkin innostuneesti, mutta samalla yhä kasvavan epäilyksen vallassa hyllyä, jossa kirjan olisi pitänyt olla. Katsoin kerran ja toistekin, mutta kirja ei ilmestynyt silmieni eteen. Kävin alistuneena kysymässä asiasta kirjastonhoitajalta, joka pitkällisen etsinnän jälkeen merkitsi kirjan kadonneeksi. Päätin olla lannistumatta ja etsiä jotain muuta luettavaa tilalle, sillä olin päättänyt, että hankkisin kotiini edes muutaman kirjaston kirjan omien kirjojeni rinnalle. Kuljin kirjastossa edestakaisin. Pyörin hyllyltä toiselle, mutta mikään kirja ei puhutellut minua. Tutkin hakukoneelta, olisiko siellä kenties HelMet lukuhaasteeseen sopivia kirjoja. Päädyin lainaamaan kirjan nimeltään Anton Rippon: Hitlerin olympialaiset 1936. Mukaan tarttui myös Sirpa Kähkösen Graniittimies, joka oli minulla joskus viime talvena lainassa ja jota en saanut silloin luettua. Halusin antaa sille toisen mahdollisuuden - kun ei nyt ollut muutakaan. Kotona aloitin lukemisen olympialaisista kertovasta kirjasta. Tahmeaa, ankeaa, kuvottavaa.

Seuraavana päivänä löysin itseni taas uudesta kirjastosta. Uusi päivä, uusi yritys. No itse asiassa en päässyt kirjastoon edes sisälle, sillä se oli kiinni. Olin aivan varma, että kirjasto olisi auki, mutta toisin kävi. Turha reissu ja karvas maku suussa takaisin kohti kotia. Huokaisten otin olympialaiset taas luettavakseni, mutta etenin vain muutaman sivun eteenpäin.

Koitti kolmas päivä. Jospa kolmas kerta toden sanoisi. Kolmas kirjasto. Uusi kirja tähtäimessä. Arvata saattaa, miten siinäkin - melkein - kävi. Tämäkin kirja oli kadonnut, mutta onneksi vain hetkellisesti. Sitä oli joku muukin ennen minua etsinyt. Kirja löytyi täysin väärästä hyllystä, mutta löytyi kuitenkin. Olin iloinen, kun onni oli viimein kääntynyt. Nappasin kirjan lisäksi matkaani vielä kaksi muutakin kirjaa. Kävelin kevein askelin pysäkille ja otin yhden kirjoista heti luettavakseni. Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä imaisi minut heti mukaansa. Hyvä, että huomasin bussin lähestyvän pysäkkiä. Kotona avasin vielä toisen kirjan, Hanna Kauppisen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Tämä kirja osoittautui täydelliseksi! Se oli juuri sitä, mitä tässä tilanteessa kaipasin! Ihmisiä etsimässä sitä oikeaa kirjaa.

Ja jotta ketään ei jää mietityttämään niin kolmas kirja oli Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!...


2 kommenttia:

  1. Onneksi löysit edes joitain kirjoja :)

    VastaaPoista
  2. Vaikka olisi korkea pino kirjoja kotona, tuntuu usein, ettei juuri sitä oikeaa ole. Onneksi nyt on pari kiinnostavaa jo odottelemassa lukuvuoroa. Eli tunnistan todella hyvin postauksesi tunnelman. Loistavaa, että juuri se oikea luettava lopulta löytyi. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!