lauantai 8. elokuuta 2020

Kuinka monta Neiti Etsivää luin 24 tunnissa



Huomasin kevään lopulla, kuinka ihmiset harrastivat lukumaratoneja jonkun lapsuuden ajan kirjasarjan parissa. Päätin viettää erään kesäkuisen keskiviikon pelkästään Neiti Etsiviä lukien. Lainasin kirjastosta kaikki kynnelle kykenevät kirjat ja valmistauduin 24 tuntia kestävään lukuputkeen. Tosiasiassa en tulisi lukemaan niin pitkään, sillä minun oli pakko nukkuakin, mutta päätin yllytyshulluna kokeilla, kuinka paljon pystyisin lukemaan.



Aloitin lukemisen kello puoli 9. Neiti Etsivä ja valepuvun arvoitus nimisen kirjan aiheena olivat Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset. Tarinan tyyli oli pinnallinen. Se oli myös raskaslukuinen, sillä siinä keskityttiin lähinnä kuvailemaan nopealla tahdilla lukuisia puheluita, vierailuja ja lounaita. Toki mukana oli hämäräperäisiä takaa-ajoja. Kiinnitin huomioni siihen, kuinka henkilöiden ulkonäköä kuvattiin. Muun muassa Bess parka on aina vain pelkkä pullea ystävä ilman muita ominaisuuksia, paitsi parantumatonta romanttisuutta. Huomasin myös feministisiä piirteitä. 'Röyhkeä nuori nainen' Paula opetti Lisaa olemaan rohkea ja pitämään kiinni omista oikeuksistaan. Paljastui, että Paula, joka osaa mitä vain ja on imagoltaan samankaltainen hahmo kuin Barbie, osasi tällä kertaa puhua ranskaa. Kirjan lukemiseen meni melkein koko päivä, sillä puuhastelin tietysti kaikkea muutakin. Tämä johtui etenkin siitä, että kirja ei ollut kovin hyvä.



Aloitin kello kolmen aikoihin kirjan Neiti Etsivä Atlantilla, joka imaisi minut täysillä mukaansa. Siinä oli minun lapsuuteni Neiti Etsivä! Paljon toimintaa jalokivivarkauden selvittämiseen liittyen. Tällä kertaa mukana oli Bessin ja Georgen lisäksi eteläafrikkalainen Petra. Pidän eniten suljetun paikan mysteereistä, joten valtamerialus oli kiinnostava tapahtumapaikka. Erikoisia rikollisista teki heidän käyttämänsä viittomakieli. Mainio vanhanaikainen seikkailu!



Aloitin kello puoli 10 Kadonneen elokuvan arvoituksen. Upeat filmitähdet ja mystisen varkauden selvittäminen saivat jäädä puolessa välissä kesken, sillä päätäni alkoi painaa kuin Paulalla, mutta väsymyksestä toisin kuin Paulalla, joka ehdittiin siihen mennessä kolkata jo kaksi kertaa. Auts.

Luin lukumaratonin aikana 2,5 kirjaa. Hyvä suoritus tällaiselle levottomalle ja hitaalle lukijalle. Lukumaraton oli hauska nostalgiamatka lapsuuden kirjoihin! Luin kolmannen kirjan loppuun seuraavana päivänä. Se oli ihastuttava vanhanajan elokuvatähtineen ja perinteisine seikkailuineen.

Lopuksi pieni huomautus siitä, että tämä postaus oli tarkoitus julkaista heti kesäkuussa, mutta jäi syystä jos toisesta roikkumaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan sanotaan.


4 kommenttia:

  1. Aika hauska idea tällainen lukumaraton, jossa luetaan lapsuuden ajan kirjasarjaa. Hyvin olet jaksanut lukea. Itse en olisi varmasti saanut edes kahta kirjaa luettua. Pitäisiköhän tällaista testata. Enid Blytonin SOS- tai Salaisuus-sarja voisi olla kova sana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa testata, jos huvittaa :) Saattaa löytyä ihan uudenlaisia näkökulmia ja ajatuksia.

      Poista
  2. Luin joskus ala-asteikäisenä paljon Neiti Etsiviä, ne olivat lempikirjojani! Nyt aikuisiälläkin olen muutamia lukenut ja haluaisinkin lukea ne kaikki ilmestymisjärjestyksessä. En vain enää saa niistä paljoakaan irti, tai pysty lukemaan useampaa peräkkäin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat toistavat aika paljon itseään, vaikka ovatkin eri henkilöiden kirjoittamia. Ne ovat myös vanhanaikaisuudessaan raskaita. Yhden kirjan lukeminen silloin tällöin nostalgia mielessä voisi olla paras tapa nauttia niistä.

      Poista

Kiitos kommentista!