tiistai 30. kesäkuuta 2020

Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä



"History is gonna change - Marty McFly"

Koiranen, Mikko: Nauhoitettava ennen käyttöä
Julkaistu: 2019
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Myllylahti Oy
Sivumäärä: 260

16-vuotias Miro haaveilee omasta isästä. Hän haluaisi itselleen miehen mallin, jonka kanssa voisi puuhastella asioita kuten korjata polkupyörää. Mirolla on äiti, joka rakastaa ja tukee häntä, mutta se ei ole sama asia. Ratkaisu ongelmaan kurkistaa kaupan hyllyjen välistä. Piiraisen Heikki ilmoittaa kirkkain silmin, että Miro voisi matkustaa ajassa taaksepäin ja tavata isänsä. Arvata saattaa, että matka ei suju ilman kommelluksia.

"Mutta eihän menneisyyttä voi muuttaa, vaan nykyaika on jo muovautunut sen mukaan" (s.57)

Nuortenkirjan tarina on päivitetty versio Paluu tulevaisuuteen elokuvasta. Piiraisen Heikki on kuin ilmetty Emmett Brown, jota kiinnostavat tiede ja erilaiset koneet. Aikamatkalla tapahtuvat asiat yhdistyvät selvästi esikuvana käytettyyn elokuvaan. Yhden näistä kohdista olisin halunnut kyllä jättää pois. Liian ällöttävää. Nauhoitettava ennen käyttöä on yhtäläisyyksistä huolimatta oma uniikki tarinansa - kuin hatunnosto esikuvalleen.

"- enkä haluaisi sen päättyvän siihen, että eksyisin jonnekin menneisyyden syövereihin tai että nykyaika muuttuisi jotenkin menneisyyden tekojeni vuoksi." (s.57)

Tartuin kirjaan, koska rakastan tarinoita aikamatkustuksesta ja koska kaipasin jotain kevyttä. Lisäksi nuortenkirjoihin on aina hauska tutustua. 16-vuotiaan pojan mielen maisemaan oli kuitenkin hieman hankala uppoutua. Tarina oli jotenkin epätasapainossa. Jäin melkein jumiin pitkään kuvailuun siitä, miltä Oulu näytti ennen ja miltä se näyttää tänään. En ole koskaan käynyt Oulussa, joten kuvailu ei aiheuttanut wow-efektiä, vaan pienoista tylsistymistä. Koin myös sinne tänne ripotellun oulun murteen hieman haastavaksi. Kirjan loppuratkaisu oli sen sijaan tyydyttävä. Erityismaininta Heikin sukulaissedän taiteellisille videoille. Pystyin kuvittelemaan ne niin elävinä, että melkein naureskelin ääneen. Olisi hauska tietää, kuinka kirja on uponnut sen varsinaiselle kohderyhmälle. Antaako se yhtä paljon 2020-luvun pojalle kuin se selvästi antaa 1990-luvun nörtille?

"Minullakin voisi olla isä..." (s.7)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!