maanantai 8. huhtikuuta 2019

Holly Webb: The Girl of Glass



"Just a little bit of magic"

Webb, Holly: The Girl of Glass
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: The Watts Publishing Group
Sivumäärä: 234


Mariana elää yhdessä isänsä, äitipuolensa ja siskopuolensa Elizan kanssa. Marianan isä on taitava lasintekijä, joka luo maagisia esineitä taikuuden avulla. Hän ei hyväksy tytärtään oppilaakseen, sillä hänen mielestään tyttöjen ei ole soveliasta olla lasintekijöitä. Hän on sitä mieltä, että naisten tehtävänä on mennä naimisiin ja saada lapsia. Mariana haluaisi saada opetusta, sillä hän tuntee taikuuden sisällään. Arkena isä tekee töitä, äitipuoli yrittää etsiä parannuskeinoa tyttärensä Elizan vakavaan sairauteen ja Mariana hoitaa askareitaan. Perheen elämä järkkyy, kun Eliza yllättäin kuolee. Marianan äitipuoli vajoaa surun syövereihin. Hänen isänsä yrittää ratkaista tilanteen vangitsemalla Elizan viimeisen henkäyksen ja siirtämällä sen lasinuken sisälle. Nukke on aivan Elizan näköinen. Mariana ei tiedä, kuinka hänen tulisi suhtautua siihen. Onko kyseessä vain sairas muistutus kuolleesta siskosta vai onko nukke oikeasti Eliza?

"´You´re a little marvel, whatever else you are. Whatever they say. Remember that.´" (s.100)

Kirjassa käsitellään tyttöjen ja naisten asemaa yhteiskunnassa. Mariana kohtaa monenlaisia vastoinkäymisiä etenkin opiskeluun liittyen. Kukaan ei hyväksy häntä oppilaakseen hänen sukupuolensa vuoksi. Hänelle muun muassa todetaan, että hänen täytyisi olla taitavampi kuin pojat, jotta hän kelpaisi mukaan opetukseen. Kirjassa sivutaan eriarvoisuutta ja yksinäisyyttä. Mariana kohtaa Julian, joka on rikkaan perheen tytär, joka elää yksin lelujensa keskellä. Hän yrittää huonolla käytöksellä saada huomiota osakseen. Hänen kohtalonaan on mennä naimisiin ja synnyttää poika, joka perisi perheen nimen.

"´He´d let me do magic,´ she whispered to herself. ´He didn´t mind that I wasn´t a boy. He said he liked talking to me.´" (s.49)

Kirjassa pohditaan surua ja sen käsittelyä. Jokainen käsittelee menetyksen eri tavalla. Varsinkin lapsen kuolema on vaikea tilanne. Surutyö on tärkeää, sillä ilman sitä kuolemaa on vaikea hyväksyä. Suru täytyy käsitellä, jotta voi päästää irti ja jatkaa elämää eteenpäin. Surun hetkellä on hyvä tukea toista ja ottaa toinen huomioon. Kenenkään tapaa surra ei tule vähätellä tai arvostella. Ei ole ainoaa oikeaa tapaa surra. Surutyön pitkittyessä on tärkeää hakea apua.

"´That! That is an abomination, a cruel joke on your father´s part. Heartless and cruel.´" (s.115)

Mielestäni kirjan parasta antia oli Marianan henkisen kasvun seuraaminen. Hän pyrki löytämään oman sisäisen äänensä ja taikuutensa. Mariana toivoi voivansa elää elämäänsä omalla tavallaan ja kehittää omia vahvuuksiaan perhetaustastaan ja sukupuolestaan välittämättä. Kirjassa oli hieman liikaa kerroksia. Siinä käsiteltiin yhtä aikaa monia eri aiheita. Mielestäni olisi ollut parempi keskittyä yhteen tai kahteen pääteemaan. Kirja oli joka tapauksessa koskettava ja kauniisti kirjoitettu. Nautin etenkin maailmassa vallitsevasta taikuudesta ja ympäristön kuvauksesta liikkuvine tauluineen, tyhjästä ilmestyvine lintuparvineen ja mutkittelevine kanaaleineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!