lauantai 2. helmikuuta 2019

Teatterin aika: Comeback - räpätessä roiskuu

© Helsingin Kaupunginteatteri
Pääsin Helsingin kaupunginteatterilta saadulla ilmaisella medialipulla Comeback - räpätessä roiskuu -näytelmän ensi-iltaan Arena-näyttämölle keskiviikkona 30.1.2019. Räppäri Biiffi (Peter Kanerva) valmistautui toisen räppärin Melan (Sauli Suonpää) sekä managerinsa Tainan (Minna Koskela) kanssa paluukonserttiinsa hotellin sviitissä. Vieraiden viihtyvyydestä huolehti pikkolo Hanna (Janna Räsänen), joka osoittautui juonikkaaksi tubettajaksi. Pojanpojalleen onnea toivottamaan saapui Biiffin isoäiti Kaija (Eija Vilpas), joka oli vaarantaa räppärin katu-uskottavuuden. Sekopäiset tilanteet seurasivat toisiaan, kunnes oli paluukonsertin alkamisen aika.

Farssi rap-musiikin maailmasta toimi hyvin. Illan aikana nähtiin uskottavia musiikkikohtauksia osuvine maneereineen ja todistettiin fyysistä teatteria parhaimmillaan. Huumori oli överiksi heitettyä alakoulutasoa kakkavitseineen. Makeat naurut irtosivat lähinnä näyttelijöiden koomisten ilmeiden ja eleiden katsomisesta sekä tapahtumien saamista absurdeista käänteistä. Huvittavaa oli seurata, kuinka asiat olivat ihmisten nenän edessä eivätkä he silti nähneet totuutta. Vauhti kiihtyi kiihtymistään, ja ihmisiä meni solkenaan ovista - ja jopa parvekkeelta. Välillä räppärit putosivat rooleistaan suupielet nykien, mutta sitten taas matka jatkui.
© Helsingin Kaupunginteatteri
Näytelmässä ei ollut yhtään heikkoa lenkkiä. Näyttelijät vetivät roolinsa täydellisellä ammattitaidolla. Biiffi eli oikealta nimeltään Pasi oli pikku poika ison miehen ruumiissa. Hän oli vaihtanut lempivärinsä pinkistä mustaan ja pelkäsi tyttöpöpöjä. Pasi haaveili olevansa supersankari, mutta itki krokotiilin kyyneliä, kun totuus ei vastannutkaan kuvitelmaa. Managerin pääasiallinen tehtävä oli tukea Pasin haavekuvaa itsestään ja ennen kaikkea suojella Pasia pettymyksiltä. Hän toteutti parhaansa mukaan kaikki miehen toiveet ja suojeli hänen julkisuuskuvaansa äärimmäisyyksiin asti. Managerin muumimamman laukusta löytyi apuväline tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mela oli Jim Carrey tyylisen ilmeikäs ja elastinen heppu, joka poukkoili lavalla jopa takaisinkelaten. Välillä pistettiin hervottomaksi tanssiksi ja sitten taas pyörryttiin. Ylipirteä ja naivi pikkolo Hanna ei nähnyt metsää puilta, sillä hän oli niin keskittynyt ajattelemaan vain somea ja tubetilinsä katsojalukuja. Kaija isoäiti näytti, että ikääntymistä on turha pelätä, sillä vanhanakin voi räpätä ja tehdä breakdance-liikkeitä lattialla. Ennen kaikkea voi olla täysin sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa ja silti olla cool.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!