lauantai 25. marraskuuta 2017

Terhi Kuusisto: Hiekkamandala



"Kärsimys pyörittää elämänpyörää"

Kuusisto, Terhi: Hiekkamandala
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 204


Kolmekymppinen Irene asuu yksin Helsingin Kalliossa. Hänellä ei ole aviomiestä eikä lasta ja gradukin on kesken. Kaiken lisäksi kauan sitten tehty abortti alkaa kalvaa sisintä. Irenen mieli tekee surutyötä, jota hänen äitinsä tai lapsuuden ystävänsä eivät oikein ymmärrä. Hän etsii rauhaa joogasta ja matkasta Intiaan.

"Öisin möngin hänen uniinsa ja sekoitin syntymän ja kuoleman ja hänen rakkaittensa nimet ja kasvot." (s.162)

Vanha suru voi saapua elämään uudestaan vuosienkin jälkeen, jos ihminen kohtaa uuden surun tai muunlaisen käännekohdan. Irene on tullut elämässään siihen vaiheeseen, että hän alkaa taas uudelleen etsiä itseään. Hän myös kaipaa pakonomaisesti lasta. Tarina on kerrottu elävästi ja ajoittain raadollisen kauniisti. Irenen mielen ailahtelut ja suuri suru ovat käsinkosketeltavia. Varsinkin, kun kertojaäänenä käytetään syntymätöntä lasta.

"Kun ne valmistuivat, ne hajotettiin ja hiekka kaadettiin virtaavaan veteen merkiksi kaiken katoavaisuudesta." (s.127)

Mielestäni on kaunis ajatus, että kaikki ovat yhtä suurta virtaa. Elämä kiertää, sillä kaikki ovat yhtä ja samaa materiaa. Silloin voimme nähdä menetetyt rakkaat metsän puissa, meren aalloissa tai pienissä karitsoissa.


Helmet lukuhaaste 2017: 33. Kirja kertoo Intiasta

100 suomalaista kirjaa: 36/100


torstai 16. marraskuuta 2017

P. L. Travers: Maija Poppanen



"En elämässäni ole nähnyt mitään tuollaista"

Travers, P. L.: Maija Poppanen
Julkaistu: 2009
Alkuperäinen julkaisu: 1936
Alkuperäinen nimi: Mary Poppins
Mistä maasta: Australia
Suomentanut: Marikki Makkonen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 133


Maija Poppanen kirjaimellisesti lennähtää Banksin perheen lastenhoitajaksi. Jane ja Michael sekä kaksoset John ja Barbara saavat heti huomata, että tulijassa on taikaa. Maija on määrätietoinen, tiukka ja turhamainen, mutta näistä ominaisuuksista huolimatta lapset rakastuvat häneen heti. Heidän elämänsä ei ole koskaan ollut yhtä jännittävää ja hauskaa.

"Lapset näkivät, että hän kiinnitti piparkakkutähtiä taivaaseen." (s.85)

Minulle tulee kirjasta mieleen Liisa ihmemaassa tarinat, sillä niissäkin tapahtuu eriskummallisia sattumuksia. Lapset pääsevät leijailemaan ilmassa, tapaamaan toinen toistaan erikoisempia tuttavuuksia ja kuulemaan eläinten puhetta. Loppujen lopuksi ei tiedä, tapahtuvatko asiat lapsille todella vai ovatko ne vain taitavan lastenhoitajan mielikuvitukseen nojaavia keinoja viihdyttää hoidokkejaan. Tarinoissa on myös viitteitä siitä, että köyhien tai sairaiden ihmisten on keksittävä mielikuvitustarinoita ja -matkoja, sillä heillä ei ole mahdollisuutta tai varallisuutta ylellisyyksiin.

"Minäpä keksin! - Mehän voisimme mennä sinne - Mennä yhdessä tuohon kuvaan. - Hei! Nyt he olivat siinä, ihan sen sisällä!" (s.17)

Kirjan tarinat ovat viihdyttäviä ja hauskoja, mutta ne saavat myös pohtimaan elämää. Ihmiset elävät oman säätynsä rajoissa sekä tiukkojen käytössääntöjen mukaan. Sopimatonta käytöstä ei katsota hyvällä. Maija Poppanen rikkoo alituiseen rajoja, mutta jos häneltä kysytään asiasta niin hän ei ole tietääkseenkään, mistä puhutaan. Hän on sen sijaan kärkäs vaatimaan lapsilta hyviä käytöstapoja. Tarinoista nousee mieleen joukko sanontoja: pilkka osuu omaan nilkkaan, lahjan antaminen on tärkeämpää kuin saaminen, erilaisuus on rikkaus, elämä ei ole mustavalkoista ja kaikki loppuu aikanaan.

"Ei tällainen käy laatuun - julkisella paikalla. Se ei ole luonnollista." (s.124)

"Kenties syöminen ja syödyksi tuleminen oikeastaan onkin sama asia. - Me olemme kaikki samaa ainetta - kaikki olemme yhtä, ja päämäärämme on sama." (s.112)

Minun alkoi lukiessa tehdä suunnattomasti mieli teetä ja kermaleivoksia! Niin monia teehetkiä kirjassa vietettiin! Minusta oli kerrassaan ihastuttavaa uppoutua Maija Poppasen taianomaiseen ja opettavaiseen maailmaan!


Helmet lukuhaaste 2017: 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja


tiistai 14. marraskuuta 2017

Darren Shan: Vampyyriprinssi



"Vaikka se tietäisikin omaa kuolemaani..."

Shan, Darren: Vampyyriprinssi
Kirjasarja: Osa 6
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4 ja osa 5

Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2002
Alkuperäinen nimi: The Vampire Prince
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 156


Kuolemaan tuomittu puolivampyyri Darren Shan pakenee vampyyrivuorelta. Hän nuolee haavojaan susilauman huomassa ja päättää selviytyä hengissä kertoakseen vampyyreille petturi Kurda Smahltista ja vampaneeseista. Suunnitelma on riskialtis, sillä vampyyrit tarkkailevat tiiviisti ympäristöä. Darren ei haluaisi kuolla ennen kuin hän on paljastanut suuren salaisuutensa.

"´Ne aikovat hyökätä vampyyrien kimppuun´, sanoin hiljaa. ´Ne tappavat kaikki, jos en estä sitä.´" (s.41)

Darren joutuu pohtimaan sodan ja väkivallan tarpeellisuutta. Vampyyrit nauttivat taistelemisesta ja tappamisesta, vaikka se on loppujen lopuksi turhaa ja aivan liian raakaa. Järjettömän sodan sijasta pitäisi yrittää neuvotella toisen osapuolen kanssa, vaikka ei hyväksyisi heidän elämäntapaansa. Darren saa eteensä suuren kysymyksen: Pyhittääkö hyvä tavoite keinot sen saavuttamiseksi?

"´Ei!´ huudahdin ja ponkaisin ylös. ´En halua nähdä asioita teidän tavallanne. Teidän tapanne on nimittäin aivan väärä tapa.´" (s.113)

Olen ihan koukussa tähän nuorten kauhukirjasarjaan! Tapahtumat ovat jälleen kerran jännittäviä ja täynnä toimintaa. Ainoa huono puoli on, että kirjaan on laitettu ainoan naisvampyyrin kohdalle kohtaus, jossa selviää, kuinka vampaneesien mielestä on häpeällistä ja kunniatonta kuolla naisen surmaamana. Minusta olisi mukavaa keskittyä jännittävään vampyyritarinaan ilman, että taas kerran täytyy pohtia sukupuolirooleihin liittyviä vaatimuksia ja ongelmia. Koen asetelman juonen kannalta turhaksi.

Kirja päättyy jälleen kerran niin jännittävästi, että en malta odottaa seuraavan osan lukemista!


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Mauri Kunnas: Koiramäen talossa



"Tämä on Koiramäen talo."

Kunnas, Mauri: Koiramäen talossa
Julkaistu: 2007

Alkuperäinen julkaisu: 1980
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 47


Koiramäen perhe elää tavallista 1800-luvun arkea Koiramäen talossa. Perheeseen kuuluvat isäntä, emäntä, isovanhemmat, lapset, piiat, rengit ja ruotiukko (joka on entinen isäntä). Elämä jaksottuu vuodenaikojen mukaan, sillä eri aikoina talossa tehdään erilaisia töitä.

"Illalla Martan, Elsan ja Killen on mukava päreen valossa kuunnella vaarin jännittäviä juttuja menninkäisistä, tontuista ja haltijoista." (s.6)

Kirjasta selviää, millaisia rakennuksia ja esineitä suomalaisessa talossa ennen vanhaan oli. Kaikki piti tehdä alusta asti itse. Kesät vietettiin pelloilla ja talvet metsätöissä. Ruoanlaitto, pyykinpesu, vaatteiden ja esineiden valmistus sekä peseytyminen hoidettiin hieman eri tavalla kuin nykypäivänä.

"Vaarilla on kummalliset vaatteet. Taitavat olla vähän vanhanaikaiset." (s.38)

Kirjan tekstiä on miellyttävää lukea ja kuvitus on kerta kaikkisen mainiota! En ihmettele yhtään, että kirjaa pidetään suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikkona!


Helmet lukuhaaste 2017: 3. Suomalainen klassikkokirja

100 suomalaista kirjaa: 35/100


lauantai 11. marraskuuta 2017

Marjo Pajunen: Todellista matematiikkaa



Kirja on saatu arvostelukappaleena suoraan kirjailijalta.

"Mitä kauneimmat kulissit pieneen seikkailuun"

Pajunen, Marjo: Todellista matematiikkaa
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Boheemipokkarit
Sivumäärä: 148


Kansanedustajan avustaja lomailee työnsä vastapainoksi kaukaisella saarella ja suunnittelee kirjoittavansa kokemuksistaan matkablogia. Suunnitelmat muuttuvat, kun hän kuulee salavihkaista supinaa kahden vuoden takaisista tapahtumista, jotka liittyvät jollain tavalla suomalaiseen Kristianiin. Alkaa huumorilla höystetty lomaseikkailu, jossa arvoitus ratkaistaan neitietsivämäisen helppoon tyyliin.

"En osaa vieläkään sanoa, mikä minut sai toimimaan kuten toimin, varjostamaan ihmistä, jonka olin nähnyt baarissa vain siksi, että tämä tunsi jonkun, josta olin ohimennen kuullut." (s.25)

Ajattelin ennakkoon pääseväni lukemaan jännittäviä tapahtumia, mutta sen sijaan naurahtelin huvittaville sattumuksille. Kiinnitin huomioni etenkin kuvailevaan tekstiin, jossa "lyhdyt nykivät kuin ongenkohot narulla" ja "vuoret olivat pukeneet ylleen mustat viitat yön suojaksi". Toisinaan pysähdyin miettimään, mitä filosofiseksi kuvattu kirja haluaa minulle kertoa. Se kuiski monenlaisia asioita, joista minun oli yritettävä napata kiinni.

"Porto do Vila oli vihdoin herännyt eloon. Kaksi autoa jonotti bensatankille." (s.48)

Elämän aikana tulee vastaan ihmisiä, jotka muokkaavat sitä jättämällä siihen oman jälkensä. Kohtaamisista voi oppia uutta, jolloin ne vievät elämää eteenpäin. Lopulta tulee aika, jolloin on päätettävä, mikä elämässä on tärkeintä ja mihin elämänsä suuntaa.

"Kaikilla oli päämäärä, minne mennä, tuttavia joita etsiä, tarinoita kerrottavaksi. Koko saari näytti kuuluvan samaan kerhoon." (s.20)

Elämä koostuu onnesta ja onnettomuudesta, ilosta ja surusta. Ennen kaikkea elämä koostuu käännekohdista. Toisinaan se on positiivinen ja toisinaan negatiivinen asia. Kaikella on sekä hyvät että huonot puolensa. Toisen voittaessa toinen häviää. Jokaisen täytyy tyytyä kortteihin, jotka hänellä on parhaillaan käsissään, ja otettava niistä kaikki irti. Häviö voi aina kääntyä voitoksi.

"Onnea on aina, mutta koskaan ei tiedä millä puolella se pelaa" (s.142)


100 suomalaista kirjaa: 34/100


perjantai 3. marraskuuta 2017

Kiera Cass: The Crown



"What´s next on the agenda?"

Cass, Kiera: The Crown
Kirjasarja: Valinta / The Selection, osa 5
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Yhdysvallat
Kustantaja: HarperCollins Publishers, Inc
Sivumäärä: 279


Prinsessa Eadlyn Schreave julistautuu väliaikaiseksi hallitsijaksi, kunnes hänen äitinsä America toipuu sydänkohtauksesta ja isänsä Maxon pystyy hoitamaan kuninkaan tehtäviä. Tehtävää varjostaa Ahren veljen loikkaaminen Ranskaan sekä Eadlynin huono kansansuosio, joka ei vaikuta kohoavan edes valinnan vuoksi. Onneksi Kile, Ean, Hale, Gunner, Fox ja Henri ovat ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, vaikka lusikkansa soppaan pistää myös Marid Illéa. Eadlynin on kaivettava lukuisat salaisuudet esille ennen kuin hän voi päättää, kehen hän voi luottaa eniten.

"´Who do you know will always be honest with you? Who will be by your side, not because you´re royal, but because you´re you?´" (s.20)

Minusta oli mielenkiintoista lukea englantia ahkerasti opiskelevasta suomalaisesta Henristä, joka tarvitsee tulkkinsa Erikin apua selviytyäkseen keskusteluista Eadlynin kanssa. Henri joutui erään kerran selittämään puoliksi elekielellä, että hän on hidas suustaan, mutta ei järjeltään. Eräs vieras puhui hänelle huutaen, jolloin Eadlyn joutui toteamaan, että Henri ei ole kuuro, vaan hän ei vain vielä osaa kunnolla englantia. Hassua oli lukea mainintoja kalakeitosta ja korvapuusteista sekä Eadlynin suomen kielen oppitunneista, jolloin hän opiskeli numeroita.

"Staring at this simple lesson made me instantly embarrassed. All I could think of was that it seemed there weren´t enough vowels in the words, and the ones that bothered to show up were all in the wrong places." (s.102)

Eadlyn kokee hurjan kasvutarinan itsekeskeisestä prinsessasta kansaansa samaistuvaksi kuningattareksi. Hän ymmärtää, kuinka ketään ei pitäisi pakottaa elämään tietynlaista elämää, vaan jokaisella pitäisi olla jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Eadlyn saa huomata, kuinka tärkeää on voida olla täysin oma itsensä.

"I just remembered I could lead and still like flowers." (s.55)

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 46/50

Lokakuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kaksi kirjaa.



Lukusuunnitelmani muuttuivat, kun näin kirjaston bestseller hyllyssä Lenita Airiston kirjan. Minun piti lukea kyseiseen haastekohtaan Aira Samulinin elämäkerta, mutta se jää nyt toiseen ajankohtaan. Minulla on vielä lukematta neljä kirjaa. Minun pitäisi siis lukea ainakin kaksi kirjaa tässä kuussa, jotta pysyisin hyvässä lukutahdissa. Pelkään, että joudun poikkeamaan lukusuunnitelmastani ja menemään siitä, missä aita on matalin.


Lokakuussa haasteeseen lukemani kirjat:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Kirsi Kunnas: Kaunis hallayö

39. Ikääntymisestä kertova kirja
Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.