Sivut

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Blake Crouch: Pimeää ainetta



"Kuin maailma loppuisi tänne. Ehkä minun maailmani loppuukin."

Crouch, Blake: Pimeää ainetta
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Dark Matter
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 400

Jason Dessen viettää tavallista perheiltaa vaimonsa Danielan ja poikansa Charlien kanssa. He laittavat yhdessä ruokaa, kun Daniela keksii, että Jason voisi käydä tervehtimässä ystäväänsä Ryania lähellä sijaitsevassa baarissa. Ryan pitää juhlat saatuaan Pavia-palkinnon. Jason käväisee baarissa, käy ostamassa kaupasta jäätelöä ja suuntaa kohti kotia. Hän ei kuitenkaan kulje suorinta reittiä, vaan erehtyy kulkemaan sivukujilta. Alikulkutunnelissa häntä vastaan astelee geishanaamion taakse piiloutunut mies, joka sinkoaa Jasonin rinnakkaistodellisuuteen ja muuttaa Jasonin elämän suunnan päälaelleen.

"Mielessäni käy, että jos jään kuin jäänkin henkiin, mukanani on päivieni loppuun asti uusi oivallus: me lähdemme tästä maailmasta samalla tavoin kuin tänne tulemme - täysin yksin." (s.23)

Löysin pitkästä aikaa kirjan, jonka ahmin melkein yhdeltä istumalta. Jännitin ja juoksin Jasonin mukana kiihtyvää tahtia loppuun asti. Sain myös ajattelemisen aihetta siitä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin elämäni aikana tehnyt toisia valintoja. Jopa aivan pienet asiat muokkaavat ihmisen identiteettiä ja elämän polkua. Ihmisen mieli järkkyy, jos elämän aikana kerätyt kiinnekohdat revitään yhtäkkiä irti. Oman minän etsiminen ja uudelleen rakentaminen voi olla hyvinkin raastavaa. Sitä vain toivoisi pääsevänsä turvaan omaan kotiin - takaisin omaksi itseksi.

"Mitä jos kaikki luulon ja muistin palaset, joista minä muodostun - ammattini, Daniela ja poikani - ovat pelkkää traagista oikosulkua korvieni välisessä harmaassa aineessa? Jatkanko taistelua saadakseni olla se mies, joka luulen olevani? Vai sanoudunko irti hänestä ja kaikesta, mikä on hänelle tärkeää, ja astun siksi ihmiseksi, jonka tämä maailma haluaisi minun olevan?" (s.93)


Helmet lukuhaaste 2017: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Kirjan lopussa kirjailija kertoo, kuinka fysiikan ja tähtitieteen professori Clifford Johnson auttoi häntä opettelemaan yleistason kvanttimekaniikan käsitteitä.

2 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä ihan helmi trilleri! Upposi minuunkin kertaistumalta.

    VastaaPoista
  2. Minäkin koukutuin pahemman kerran, enkä malta odottaa, mitä Crouch tulevaisuudessa vielä kirjoittaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!