perjantai 14. heinäkuuta 2017

Anne Leinonen: Kirjanoita



"Kirjasto on satama ajassa."

Leinonen, Anne: Kirjanoita
Kirjasarja: Osa 1
Muut osat: Osa 2

Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 228

Helbyssä asuva Aura Rojula palkataan töihin Menetettyjen unelmien taloon, jota johtaa omalaatuinen paperisia kirjoja salassa suojeleva Raisa-noita. Auran Inge-täti ei ole hyvillään uudesta työpaikasta, vaan toivoisi tytölle parempaa tulevaisuutta. Tapansa mukaan isä ei sano asioihin juuta eikä jaata. Aura viettää vapaa-aikansa parhaan ystävänsä Silken seurassa, tapailee uutta tuttavaansa Pyryä ja selvittää outojen rinnakkaismaailmaan johtavien näkyjensä merkitystä. Hän oppii päivä päivältä enemmän kirjasieluisuudesta sekä monimutkaisesta noitien maailmasta, jossa on vaikea päätellä kehen kannattaa luottaa ja kehen ei.

"Kirjat seisoivat rivistöissään valmiina luettaviksi ja koettaviksi. Ne kuiskuttelivat sisällään olevia tarinoita: seikkailuja, tragedioita, komedioita, runoja... elämyksiä kenen tahansa tartuttavaksi. Jos vain uskaltaisi tarttua niihin, vastata niiden seireeninkutsuun." (s.70)

Kirja on ihan luettava, vaikka siitä puuttuukin se jokin, mikä tekisi kirjasta maagisen. Tarinan idea yhdistää kirjat, noidat ja rinnakkaismaailmat on mielenkiintoinen, mutta sen taianomaisuutta latistavat mielikuvituksettomat sanavalinnat pyörylöistä läpysköihin. Lisäksi kirjassa luetellaan aivan turhan paljon eri katujen ja paikkojen nimiä. Tavallaan ymmärrän, että kirjan ideana on yhdistää maailma nykypäivän Helsinkiin, mutta luettelointi tekee siitä ennemminkin tylsää kuin jännittävää. Kirjan loppu on vetävä ja jää mielenkiintoiseen kohtaan, joten uskon lukevani kaikesta huolimatta myös seuraavan kirjan.

"- Kyllähän sinä sen aistit sisälläsi, eikö niin? Että kirjat ovat sinulle enemmän kuin monille muille? Tunnet niitä koskettaessasi kaiken niiden sisällä olevan potentiaalin. Kirjat ovat taikuutta." (s.51)


Helmet lukuhaaste 2017: 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

100 suomalaista kirjaa: 21/100

9 kommenttia:

  1. Tämä oli minulle täysin tuntematon kirja ja kirjailija. Kertomasi perusteella aihe on kiehtova, mutta toteutus ei ole aivan onnistunut, joten taidan jättää tämän väliin. Tosin kirja sopisi minullekin Helmet-haasteeseen.

    VastaaPoista
  2. Vähän samaa tässä tuumin kuin Margit - ainakin taidan pitää vähän taukoa ennen kuin tartun tähän. Juuri petyin pariinkin "kirjaan kirjoista".

    VastaaPoista
  3. Olen pannut merkille tämän kirjan kauniin kannen monessa blogijutussa, ja itse kirjakin on alkanut kiinnostaa. Luulen, että olen lukenut Leinoselta ainakin muutaman novellin aiemmin, joten olisi kiva kokeilla tätä romaaniakin. Mukavan lyhyt kirja, saattaisi sopia esim. lukumaratonille mainiosti.

    VastaaPoista
  4. Anne Leinoselta olen lukenut hänen yhdessä Eija Lappalaisen kanssa kirjoittaman Routasisarukset, josta pidin kovasti, ja sen jatko-osan Hiekkasotilaat, josta en pitänyt tarpeeksi lukeakseni trilogian kolmannenkin osan. Tämäkään ei kuulosta kovin houkutettavalta.

    VastaaPoista
  5. Enpä ollut tästä kuullutkaan ja lähtötilanne kyllä vaikuttaa kutkuttavan kiinnostavalta. Kirjanoita on loistava nimi - onkohan kukaan perustanut sen nimistä kirjablogia? 😄

    VastaaPoista
  6. Tämä kirja on jäänyt mieleeni kantensa vuoksi. Itse vielä pähkäilen, valitsenko tähän haastekohtaan teoksen lapsuuteni kotipaikan Rovaniemen vai nykyisen kotipaikkani perusteella (Helsinki). Jälkimmäisen suhteen on ainakin enemmän valinnanvaraa. :)

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut Leinoselta vain Viivamaalarin ja yhdessä Miina Supisen kanssa kirjoitetun Rautasydämen. Molemmat olivat luettavia, kuten tätäkin kirjaa kuvaat, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Rautasydän oli vetävä, mutta en saanut siitä oikein mitään irti, Viivamaalari taas oli jotenkin takkuista luettavaa.

    VastaaPoista
  8. Aivan kirjallisen yleissivistyksen takia ajattelen, että olisi hyvä joskus lukea uusi nuortenkirja. Nyt vaan nuortenkirjat ovat niin kaukana omasta maailmasta ja mielenkiinnosta, että taidan pysytellä aikuiskirjoissa sekä lapsenlapselle luettavissa pienten lasten kirjoissa. Sekä kirjailija ja kirjanovat minulle tuntemattomia.

    VastaaPoista
  9. Täytyy myöntää etten ole lukenut nuortenkirjoja reiluun 30 vuoteen, eikä tunnu oikein luontevalta aloittaa... Kaunis kansi tässä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!