keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Helmet lukuhaaste 30/50

Toukokuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kuusi kirjaa.



Helmet lukuhaaste 2017 sujuu oikein hyvin! Luin toukokuussa yhtä monta kirjaa kuin huhtikuussa. Viime vuonna tähän samaan aikaan olin lukenut myös tasan 30 kirjaa! Hauska sattuma!


Toukokuussa haasteeseen lukemani kirjat:

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Kimberly Belle: The Marriage Lie

19. Yhdenpäivänromaani
Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Mats Strandberg: Risteily

23. Käännöskirja
Serena Valentino: Petetty sielu

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Zoe Sugg: Girl Online: Going Solo


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Zoe Sugg: Girl Online: Going Solo



"Something... uniquely Penny."

Sugg, Zoe: Girl Online: Going Solo
Kirjasarja: Girl Online, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Penguin Books
Sivumäärä: 327


Penelope ´Penny´ Porter on päättänyt unohtaa entisen poikaystävänsä, rocktähti Noah Flynnin, ja keskittyä omaan elämäänsä. Hän harjoittelee oman ainutlaatuisen valokuvaustyylin löytämistä, paniikkikohtausten kanssa elämistä, sosiaalisen median sovittamista muuhun elämään ja parhaan ystävän Elliotin tukemista tämän vanhempien riitojen keskellä. Penny matkustaa Lontooseen katsomaan ystävänsä Meganin upeaa Madame Laplage nimistä koulua, jossa voi opiskella muun muassa teatteria. Hän saa siellä uuden ystävän, Poseyn, ja törmää Callum nimiseen poikaan, joka opiskelee valokuvausta. Penny matkustaa myös Skotlantiin auttaakseen äitiään ylellisten häiden järjestämisessä ja pääsee osallistumaan tyylikkäisiin naamiaisiin. Hän kasvaa ihmisenä jokaisen kokemuksen myötä, mutta ei kuitenkaan täysin pysty päästämään irti menneisyydestä - varsinkaan kun se tulee takaisin kummittelemaan.

"Out of the corner of my eye, something catches my attention and I look up sharply. ´Noah?´ I whisper, before I can stop myself. - ´Never mind,´ I say quickly." (s.12)

Penny on ystävällinen ja auttavainen ihminen, joka yrittää tehdä kaikki iloisiksi, vaikka tietää sen olevan mahdotonta. Hän uskoo, että jokainen saa vastakaikua välittämällä muista ja avautumalla muille. Hän itse tukee ihmisiä, joilla on suruja tai ongelmia elämässään. Penny kehottaa muita tavoittelemaan kovalla työllä unelmiaan. Hänen mielestä muiden menestys ei ole itseltä pois, vaan oma vuoro tulee kyllä joskus. Kellään ei siis ole mitään syytä olla kateellinen, vaan päinvastoin mielissään toisen saavutuksista. Toinen sitä paitsi raivaa muillekin tietä menestykseen. Kateuteen käpertyminen on turhaa, sillä se ei auta ketään, vaan sen sijaan on keskityttävä omaan tekemiseen.

"We girls have to look out for one another." (s.116)

"The light I hope to send out into the world with Girl Online." (s.322)

Pennyn maailma on ennalta-arvattava hattarakupla, jossa kauniit yksisarviset käyskentelevät ja onnelliset ihmiset halailevat toisiaan. Välillä ilkeä peikko saapuu paikalle irvistämään ja kaikille tulee paha mieli, mutta ei kestä kauan, kun ihmiset taas astelevat hymyssä suin kohti auringonlaskua - positiivisuutta huokuen ja toisiaan vaikeuksien yli tukien.

"´Hurry! Your daddy is making me pancakes with smiley faces!´" (s.56)

"´Only you have a world-famous pop star willing to help you out at the drop of a hat´" (s.94)


Helmet lukuhaaste 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

torstai 25. toukokuuta 2017

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle



"Jokainen haluaa olla tärkeä edes yhdelle ihmiselle."

Honkasalo, Laura: Pöytä yhdelle: Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kirjapaja
Sivumäärä: 164


Ihminen on yksinäinen, kun hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja kun yksinäisyys ahdistaa häntä. Yksinäisyys voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen ja itsetunnon menetykseen. Yksinäiset syyttävät tilanteesta usein itseään. Toisinaan yksinäisyys on hyväksi mielenterveydelle, mutta pitkittyneenä ja oman tahdon vastaisena haitallista. Yksinäiset ihmiset tuntevat, kuinka he eivät kiinnosta ketään ja kuinka he eivät kuulu joukkoon. Joillakin yksinäisyys on alkanut jo koulussa kiusaamisella ja eristämisellä porukasta. Kiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka tuhoaa itsetunnon ja mielenterveyden. Silloin ihmisen on hankala oppia tarvittavia sosiaalisia taitoja, jolloin hän ei osaa ystävystyä kenenkään kanssa myöhemmällä iällä. Kiusatut yleensä joko tavoittelevat muiden hyväksyntää tai vetäytyvät omiin oloihinsa. Syitä yksinäisyydelle haetaan myös mediasta, sillä elokuvissa ja tv-sarjoissa esitetään romantisoituja versioita ystävyys- ja parisuhteista. Ongelmia on myös yleisissä asenteissa, sillä ihmisillä on omituisia mielipiteitä yksinäisistä ihmisistä, jolloin kukaan ei halua ottaa heihin kontaktia. He luulevat esimerkiksi, että yksinäisyys tarttuu tai että yksinäisessä ihmisessä on jotain vialla. Asenteissa pahinta on se, että ne ovat ristiriitaisia.

"Kaikenlainen ihmisten kohtaaminen uuvutti minut täysin, koska tilanteessa jännitin ja jälkeenpäin kelasin, mitä olin tehnyt tai sanonut väärin." (s.89)

Ihmisillä on etuoikeuksia vain siviilisäädyn vuoksi. Palvelut ja juhlat on tarkoitettu usein pariskunnille tai perheellisille. Jotkin pariutuneet ystäväpiirit sulkevat sinkut porukan ulkopuolelle. 1950-luvun naistenlehdessä jopa kehoitettiin tekemään niin, jotta sinkku ei varasta aviomiestä itselleen. Tilanne on niin epäreilu, että sitä auttamaan on perustettu Yksinasuvat ry. Kukaan ei varmasti ole koskaan kuullut, kuinka poliitikot hehkuttavat parantavansa yksinäisten asemaa. He puhuvat aina lapsiperheistä. Kukaan ei välitä 30-40 -vuotiaista lapsettomista ja työssäkäyvistä yksinäisistä ihmisistä.

"Mediassa puhuttiin tauotta itsekkäistä nykynaisista, jotka haluavat keskittyä uraan ja lykkäävät lastenhankintaa liian pitkälle. Puheet satuttivat, ja vielä enemmän ne varmasti satuttavat biologisesta lapsettomuudesta kärsiviä." (s.58)

Yksinäinen ihminen tuntee muiden seurassa olonsa entistä yksinäisemmäksi. Etenkin lapsettomien yksinäisten on hankalaa olla porukassa, jossa puhe keskittyy vain jokaisen omiin lapsiin. Yksinäistä on myös ystävyyssuhteessa, joka ei ole vastavuoroinen. Ystävä kertoo tuntitolkulla omia kuulumisiaan ja kun itse pääsee viimein ääneen niin ystävä kaikkoaa. Yksinäisten on hankala luoda uusia ystävyyssuhteita, sillä ihmiset puhuvat harvoin heille, joita eivät tunne entuudestaan. Facebook on saanut aikaan sen, että toisten elämää kadehditaan. Muiden juhlakuvia katsellessa tuntuu siltä kuin olisi itse jäänyt jostain paitsi. Toisaalta yksinäinen saattaa tahallaan jäädä kotiin, sillä kukaan ei silloin ainakaan voi eristää häntä, jos hän itse on jo ehtinyt eristää itsensä. Hän voi olla luova, kiinnostunut kirjoittamisesta tai maalaamisesta, jolloin hän keksii itsenäistä tekemistä. Usein yksinäiset ihmiset eivät sovi yleiseen muottiin, vaan ovat ominaisuuksiltaan vääränlaisia, sellaisia joita ei sillä hetkellä yhteiskunnassa arvosteta.

"Työpaikassani oli tapana lahjoa ahkerasti: kerättiin rahaa milloin vauvalahjoihin, milloin naimisiin meneville, raskauden takiakin annettiin lahja. Jossain vaiheessa tajusin, että minulta oli mennyt sinä vuonna vaikka kuinka paljon rahaa muiden lahjoihin. Koska minua oikein lahjottaisiin?" (s.54)

Elämä on epävarmaa. Kuka tahansa voi päätyä yksinäiseksi. Puoliso voi kuolla, voi menettää työpaikkansa, lapsi voi muuttaa ulkomaille, voi jäädä orvoksi tai ystävät voivat kadota sairastuessa. Ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ovat surullisia ja epäreiluja, sillä kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi kaltoin.

"Tuntui, että kaikilla muilla oli täydellinen elämä." (s.71)


Helmet lukuhaaste 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

100 suomalaista kirjaa: 17/100


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mats Strandberg: Risteily



"Tämä on painajainen, pahin jonka olen koskaan nähnyt."

Strandberg, Mats: Risteily
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Alkuperäinen nimi: Färjan
Mistä maasta: Ruotsi
Suomentanut: Stella Vuoma
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 517


Uransa viimeisiä matkoja Tuhkolman ja Turun välillä seilaava Baltic Charisma on täynnä juhlivia ihmisiä. Calle on varannut kosinta-aikeissa itselleen ja poikaystävälleen Vincentille sviitin. Marianne on päättänyt hylätä yksinäisen asuntonsa ja lähteä kerrankin ihmisten ilmoille. Parhaat ystävykset Madde ja Zandra ovat pyntänneet itsensä glitteriin ja bilevaatteisiin aikomuksenaan valloittaa itselleen yöksi seuraa. Samat ajatukset on polttareita viettävällä miesporukalla. Viinaanmenevä Mårten ja pyörätuolissa istuva Cilla ovat puolestaan perhematkalla ottopoikansa Albinin kanssa. Mukana ovat myös sukulaistäti Linda ja hänen tyttärensä Lo. Aluksen työntekijät valmistautuvat pitkään yöhön. Kapteeni Berggren tarkistaa automaattiohjauksen ja menee päiväunille, Pia ja kolme muuta vartijaa virittävät radiopuhelimensa valmiuskuntoon, Filip ja Marisol kiillottavat baaritiskin puhtaaksi, entinen iskelmätähti Dan Appelgren valmistautuu karaokeillan juontoon, Jenny avaa ääntään esiintyäkseen tanssiyhtyeineen, Raili asettelee ensiaputarvikkeet järjestykseen ja Mika tarkkailee matkustajia neuvontatiskin takaa. Autokannelta omaa hyttiään kohden liukuu äiti poikansa kanssa. Heissä on jotain vialla. Aivan kuin he eivät kuuluisia kuvaan.

 "Hänestä tuntuu kuin he olisivat karjaa joka kulkee karsinan läpi teurastettavaksi." (s.20)

"´I´m the king of the world!´ hän huutaa, mutta aika hiljaa.
´Etkö sinä tiedä että Titanic upposi? Ei ehkä kannattaisi muistuttaa siitä nyt.´" (s.137)

Risteilyalusten glamour on pelkkää silmänlumetta. Hattarakuorrutteen takana löyhkää pinttynyt kokolattiamatto ja parhaat päivät iskelmätaivaalla nähnyt karaokeisäntä. Laiva on yhtä rapistunut kuin sen vieraatkin. Maali lohkeilee eikä mikään määrä pakkelia peitä sitä tosiasiaa että parhaat päivät on ohitettu jo aikapäiviä sitten. Hyteissä vedetään etkoja taxfree-ostosten voimin tai retkotetaan jo sammuneina, kun tuli aloitettua jo kotona. Viinankyllästämissä ja neonvaloja vilkkuvissa risteilyaluksissa arki unohtuu ja moraali löystyy. Ihmiset elävät hetkessä kuin huomista ei olisikaan. Kaikki odottavat viikko tolkulla huvittelua ja notkuvia buffet-pöytiä, vaikka ovat jo kymmenet kerrat saaneet todeta hauskanpidon olevan lopulta väkinäistä ja jättävän vain sapen maun suuhun. Kaiken lisäksi ihmisten jo ennestään kireät välit kiristyvät entisestään ja räjähtävät suljetussa tilassa. Risteilyt ovat viimeinen paikka lähteä ongelmia pakoon. Aikuisten maailma on niin julman alaston ja raadollinen, ettei mikään määrä glitteriä voi sitä pelastaa.

"Risteilylle lähteminen on eräänlaista arjen huijaamista. Kuin hyppäisi yhden vuorokauden ajaksi rinnakkaiseen universumiin." (s.65)

"Miksi isä jatkaa juomista? Eikö hän muka tiedä miten se päättyy?" (s.67)

Kirjan tapahtumapaikan kuvauksesta tulee mieleen Miina Supisen Mantelimaa tai Stephanie Garberin Caraval, sillä myös niissä vallitsevaa tilaa kuvataan irvokkaaksi tai tekohauskaksi. Kummassakin työntekijät tekevät parhaansa toteuttaakseen asiakkaiden tarpeet keinotekoisella tyylillään. Ihmiset haluavat aina vaan unohtaa arjen murheet; voi tapahtua mitä vain ja voi olla kuka haluaa. He eivät ymmärrä, että tekoja ei voi pyyhkiä jälkikäteen pois, vaan ne seuraavat ikuisesti mukana.

"Hän on kuin rotta labyrintissa, ja vieläpä helvetin känninen rotta. Hän ei löydä täältä koskaan ulos." (s.80)

"Tervetuloa elämäsi viimeiselle risteilylle - Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan." (takakansi)



Helmet lukuhaaste 2017: 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

maanantai 15. toukokuuta 2017

Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki



"Surusta syntyy elämä."

Waltari, Mika: Surun ja ilon kaupunki
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 1936
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 182


Kaupunkiin saapuu rävähtämättömin silmin uutta elämäänsä tuijottava muukalainen, sairaalassa makaa tieteellisistä keksinnöistä haaveileva pieni poika, koulussa kapinoi kommunismia ihannoiva nuori mies ja kotonaan pohtii elämäänsä liikeasioissa menestynyt perheellinen mies. Sairaalassa on myös viimeistä elinpäiväänsä viettävä vanhapiika, joka haaveilee roskakirjallisuudesta, ja kotonaan kuljeksii luomisen tuskia poteva kirjailija. Tuskissaan on myös opettajana toimiva teologi, jonka omatunto ei osaa päättää, kuinka toimitaan oikein. Kaupungin surumieliset asukkaat heräävät yhdessä samaan aamuun, mutta kokevat eri asioita, jotka lopulta kietoutuvat yhdeksi kuvioksi.

"Kivinen kaupunki elää ympärilläsi arkipäivää, tekee kauppaa, laskee rahaa, valitsee lihaa, riitelee palkasta, polkee heikkoja, kadehtii väkeviä, syntyy, kuolee, tähtää tulevaisuuteen ja pakenee menneisyyteen." (s.39)

Kirjan avulla voi tehdä aikamatkan 1930-luvun koruttomaan Helsinkiin ja tutustua siellä asuneisiin eri yhteiskuntaluokkiin kuuluviin ihmisiin. Kaupunkilaisten elämä kuvataan ankean yksitoikkoiseksi. Ihmiset joutuvat hukkaamaan elämänsä raskaissa töissä ja onnettomissa avioliitoissa. He haaveilevat kesästä ja maalle menosta keskellä harmaata arkea. Viinaan menevää köyhälistöä sortavat suurjohtajat ajattelevat vain valloittamisen ja voiton tuomaa nautintoa. Nuoret tavoittelevat parempaa huomista aatteiden kuten kommunismin avulla, kun taas vanhemmat eivät ymmärrä, miksi nuoriso on tyytymätöntä heidän itsensä nähtyä kurjempaa. Kiihkomielisellä aikakaudella poliittista sananvapautta rajoitetaan ja yhteiskuntaluokat eivät saa kajota toisiinsa. Tärkeänä pidetään kasvatusta, kotioloja, varallisuutta ja sivistystasoa.

 "Joukot lainehtivat eteenpäin. Valot syttyvät ja sammuvat. Haavoitetut ja tallatut jäävät tienvarteen, mutta aina ummistuu heti tyhjä paikka ja päivässä, viikossa unohtuu väkevinkin." (s.39)
 
"Lapsi itki seinän takana pienen lapsen lohdutonta itkua, ikään kuin se sammumattomasti olisi kaivannut takaisin tummaan kotiinsa. - Syntyminen oli luomakunnan julmin kärsimys." (s.69. s.70)

Ihmiset näkevät helposti vain oman elämäntapansa. Toisen ihmisen asemaan on vaikea asettua. He, jotka siihen pystyvät, kokevat tilanteen tunteettomana ja välinpitämättömänä, sillä toisen elämä ei voi koskaan täysin koskettaa samalla tavalla kuin oma elämä. Toiset ihmiset hyväksyvät kohtalonsa, kun taas toiset yrittävät muuttaa sen silläkin uhalla, että muutos saattaa johtaa huonompaan lopputulokseen. Toisaalta kaikki on suhteellista, sillä kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Elämä ei loppujen lopuksi ole elämisen arvoista ilman kärsimystä, sillä onnellisuuteen ja yltäkylläisyyteen turtuu. Elämällä kuuluu olla jokin suurempi tarkoitus, eeppinen päämäärä.

"Juuri nyt vastaa ylioppilas väärin tentissä ja ilmeikäs naisääni lukee pörssitiedotuksia radiossa. Juuri nyt avaa tuskastunut nainen kylpyhuoneen kaasuhanan ja juomisesta sinipunerva mies panee vihkisormuksensa panttilaitoksen pöydälle. Juuri nyt irrotttaa kirurgi kumihansikkaita käsistään ja ajattelee myöhästynyttä aamiaistaan. Juuri nyt - eletään arkipäivää." (s.61)

Juuri nyt pariskunta lykkii lastenvaunuja Stockmannia kohti ja teinitytöt seisoskelevat pysäkillä nenät puhelimissa kiinni. Juuri nyt kerjäläismies kolistelee rahapurkkiaan, keski-ikäinen nainen puhuu megafoniin Jeesuksesta ja nuorehko mies kävelee humalapäissään sappea oksentaen. Juuri nyt teekkarit naureskelevat hatut vinossa ja haalarit ojennuksessa. Juuri nyt ystävykset jakavat kuulumisia viinilasien äärellä ja opiskelija yrittää tienata suostuttelemalla ohikulkijoita rahalahjoittajiksi. Juuri nyt eräs vaikuttavan kirjan lukenut henkilö kävelee Helsingin kaduilla eri silmin kuin ennen - kunnes jälleen turtuu katsomaan vain omaan sisimpään.

"(Ihminen) on vain osa jättiläiskuviosta eikä koskaan voi tajuta kokonaisuutta. Siksi hän luulee rakentavansa sattumanvaraisesti kohtalonsa, siksi hän luulee tekevänsä itse jotakin ja tahtovansa itse jotakin ja vihaavansa ja rakastavansa ja muovaavansa muuttuvaista ja katoavaa mielensä mukaan, vaikka järkähtämätön kokonaisuus sanelee hänen tekonsa ja rakentaa hänessä ja hänen kauttaan loputonta kuviotaan, joka hajoaa ja muuttuu jälleen ikuisesti säännöllisenä -" (s.155)


Helmet lukuhaaste 2017: 19. Yhdenpäivänromaani

100 suomalaista kirjaa: 16/100

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Serena Valentino: Petetty sielu



"Vihasi on myrkyttänyt koko tienoon."

Valentino, Serena: Petetty sielu: Merinoidan tarina
Perustuu osittain Walt Disneyn mestariteokseen Pieni merenneito
Kirjasarja: Osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Poor Unfortunate Soul, A Tale of the Sea Witch
Suomentanut: Antti Autio
Kustantaja: Sanoma Media Finland Oy
Sivumäärä: 192


Merinoita Ursula varttui ottoisänsä hoivissa, kunnes hän alkoi muuttua sievästä pikkutytöstä rumaksi mereneläväksi ja sai kylän asukkaat kimppuunsa. Isä yritti suojella häntä, minkä vuoksi tämä tapettiin raakalaismaisesti. Viha ja katkeruus täyttivät Ursulan, kun hän sai kaiken lisäksi tietää, että hänen veljensä Triton hylkäsi hänet merten armoille hänen rumuutensa tähden. Ursula haluaa kostaa Tritonille hänen tyttärensä Arielin kautta. Hänen tavoitteensa on syöstä veli valtaistuimelta ja vangita Ariel kadotettujen sielujen puutarhaan.

"Hän tunsi sanoin kuvaamatonta tuskaa ja ahdistusta, mutta raivonsekaisen vihan tunne oli vieläkin pahempi - kuin kammottava sairaus, joka kiersi lonkeronsa hänen sydämensä ympärille, vääristi hänen ajatuksensa ja täytti ne hirvittävillä kuvilla." (s.181)

Kirjassa käsitellään erilaisuutta, jokaisen hyväksymistä sellaisena kuin he ovat sekä lasten epäoikeudenmukaista kärsimistä läheistensä mielipiteiden tai tekojen tähden. Ursula tuntee olonsa arvottomaksi, kun hän ei saa olla oma itsensä. Samoin kokee merenneito Ariel, jonka isä Triton ei hyväksy hänen rakkauttaan ihmistä kohtaan. Toisaalta loppujen lopuksi jokainen vastaa omista teoistaan. Pahojen kokemusten ja vihan tunteiden ei saa antaa vallata itseään, vaan menneisyydestä on opittava ja päästettävä irti voidakseen rakentaa parempaa elämää eteenpäin.

"Pysyttele varjojen suojissa, jonne kaltaisesi iljettävän rumat olennot kuuluvatkin. Sillä tavoin kenenkään ei tarvitse kohdata sinua!" (s.113)

Noitakolmikko Lucinda, Ruby ja Martha asettaa jälleen kerran oman lusikkansa soppaan. He vaikuttavat sotkeutuvan kaikkien Disney prinsessojen ja pahisten elämään. Puhumattakaan Pflanze kissasta. Tarinassa on paljon toistoa sekä turhia viittauksia edellisiin tarinoihin sekä tulevaan kirjaan, joka kertoo Pahattaresta. Mielenkiintoista on saada tietää, mitä Hirviön sydän -kirjassa esiintyneelle prinsessa Aamutähdelle kuuluu, sillä hän ei olekaan enää mikään tyhjäpää, vaan on alkanut opiskella. Hän on itsevarma nuori nainen, jonka on vielä opittava luottamaan avioliiton hyviin puoliin. Tässä kirjassa selviää myös, mitä noitakolmikon siskolle Circelle on tapahtunut, sillä hän jätti siskonsa omiin oloihinsa suututtuaan heidän ilkeyksiinsä Hirviötä kohtaan. Yleisesti ottaen on jännittävää lukea noitien keskinäisistä suhteista ja kuinka he pitävät huolta siitä, ettei kukaan heistä saa liikaa valtaa itselleen.

"Kyllä Circen pitäisi rakastaa meitä juuri sellaisina kuin me todellisuudessa olemme." (s.139)


Helmet lukuhaaste 2017: 23. Käännöskirja

tiistai 9. toukokuuta 2017

Joe Sugg: Username: Evie



"Never forget that you are loved."

Sugg, Joe: Username: Evie
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Hodder & Stoughton An Hachette UK Company

Kuvitus: Amrit Birdi
Väritys: Joaquin Pereyra
Kirjoitusasu: Mindy Lopkin
Sivumäärä: 183


Nuoret katselevat YouTube videoita ja seuraavat tubettajien tekemisiä. Päätin viimein viime vuonna selvittää oikein urakalla, mistä on kysymys. Samoihin aikoihin huomasin kirjablogeissa arvosteluja Zoe Suggin kirjoittamasta kirjasta Girl Online. Sain sen kirjastosta luettavaksi ja huomasin kirjoittajan olevan tubettaja. Tutustuin hänen videoihinsa, mistä ajauduin katsomaan myös hänen veljensä videoita. Heidän koko ystäväpiirinsä näytti olevan YouTubessa, ja monet ovat julkaisseet kirjan. Joe Sugg kertoo videollaan, kuinka hän on aina harrastanut piirtämistä. Lainasin mielenkiinnosta hänen sarjakuvakirjansa, sillä on aina hienoa, kun joku pääsee toteuttamaan unelmiaan. Kansilehdestä luin ennakkoaavistusteni mukaisesti, kuinka Joe on ollut vain luomassa tarinaa ja hahmoja sekä ohjaamassa projektia. Hän ei siis päässytkään itse piirtämään. Tubettajien kirjoja ostavat heidän faninsa, jotka jonottavat niihin kirkuen nimikirjoitusta. Mutta miksi jos tubettaja ei ole edes itse kirjoittanut kirjaansa, vaan heidän avullaan vain myydään niitä? Toisaalta on kai hyvä asia, että nuoret saadaan lukemaan kirjoja?

"It had been a long while since I walked like this with my head up high. Wherever I encountered people, I just smiled and they smiled right back at me. My confidence crew with every step as did my wonder for this world." (s.61)

Sarjakuvakirjassa seikkailee koulukiusattu tyttö nimeltään Evie, joka asuu kahdestaan kuolemansairaan isänsä kanssa. Tarinassa käsitellään tilanteen aiheuttamia tuntemuksia. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä, jotka levittävät vihaa ja negatiivisuutta kaikkialle, minne menevätkin. Pienillä negatiivisilla tai positiivisilla teoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Kiusatut joutuvat rakentamaan itsetuntoaan pala palalta takaisin. Heidän on etsittävä sitä varten turvapaikka, jossa he voivat luottaa itseensä, toivoa parasta ja oppia kulkemaan leuka pystyssä kohti uusia elämän vaaroja. Tilannetta vierestä seuraavat ihmiset eivät uskalla erottua joukosta ja puuttua epäkohtiin. Kiusaaja pystyy siten viljelemään yhä enemmän pelkoa ja levottomuutta. Kiusattu tarvitsee vain hieman rakkautta maailman murtuessa ympärillä. Ihannetilanteessa hän lopulta pystyy käsittelemään ikävät kokemuksensa ja oppii näkemään maailman uudessa valossa.

"I wanted to create a place where you can be yourself. An environment that brings out the best in you." (s.47)

Joen videot toimivat selkeästi viihdykkeenä ja piristyksenä nuorille. Sarjakuva puolestaan pyrkii herättämään ajatuksia nuoria koskettavista aiheista.


maanantai 8. toukokuuta 2017

Uusi ulkoasu

Unelmien aika -kirjablogissa on nyt uusi ulkoasu!

Halusin vaihtaa talvisen otsikkokuvan keväiseen. Kuvien värimaailma inspiroi minua jälleen kerran muuttamaan myös taustaväriä. Samalla poistin kuvallisen tähtiluokituksen. Tähdet löytyvät kuitenkin edelleen tunnisteista.




sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kimberly Belle: The Marriage Lie



"How well do I know my husband?"

Belle, Kimberly: The Marriage Lie
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Yhdysvallat
Kustantaja: HarperCollinsPublishers Ltd.
Sivumäärä: 334


Iris ja Will Griffith ovat olleet onnellisesti naimisissa jo seitsemän vuotta. Heillä kummallakin on hyvä työpaikka, yhteinen ystäväpiiri ja haave omasta lapsesta. Elämä kääntyy päälaelleen, kun Will julistetaan kuolleeksi lento-onnettomuudessa. Hän on ilmoittanut vaimolleen lähtevänsä työmatkalle Orlandoon, mutta jostain syystä hänet on rekisteröity Seattleen matkalla olleeseen koneeseen, joka on syöksynyt alas taivaalta.

"Loving like there was no tomorrow. But tomorrow came." (s.60)

Iris ei ehdi surra aviomiestään, sillä hänen on hoidettava lukuisia käytännön asioita, kuten muistotilaisuuteen meneminen, median välttely ja vakuutusasioista sopiminen. Hänen sukulaisensa saapuvat onneksi auttamaan, sillä hän saa itkukohtauksia eikä saa pidettyä ruokaa sisällään. Iris ei suostu hyväksymään uutista, suuttuu ihmisten lohduttavista sanoista ja aloittaa seikkaperäisen selvittelyn tapahtumien kulusta. Hänen päässään pyörii miljoonia eri kysymyksiä. Jokaisen edistysaskeleen myötä hänellä on uusi teoria käsissään. Miksi Will oli matkalla Seattleen? Miksi hän on valehdellut kaikille tekemisistään ja etenkin menneisyydestään? Onko Will sittenkin elossa? Vai onko vain hyvä, että hän on kuollut?

 "I close my eyes for a few erratic heartbeats, the emotions exploding like bombs in my chest. What do I do? Who do I call? My first instinct is to call Will - " (s.39)

Luin kirjan ahmimalla, sillä halusin kiivaasti tietää, mitä oikein oli tapahtunut. Loppuratkaisua sai odottaa aivan viime sivuille asti. Muuta kirjasta ei oikein voi kirjoittaa paljastamatta tapahtumien kulkua. Lukekaa kirja, jos haluatte elämäänne jännittävän mysteerin!


Helmet lukuhaaste 2017: 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella