torstai 13. huhtikuuta 2017

Elena Mady: Varjo



"Jos kaipaa helppoa elämää, kannattaa pysyä alun perinkin hengissä."

Mady, Elena: Varjo
Kirjasarja: The Body Jumper, osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 265


Alex sai viimein elämästä kiinni Sara Winterin kehossa. Hän loi ystävyyssuhteita, löysi musiikin säveltämisen ja selvitti Saran vanhempien murhaajan henkilöllisyyden. Tärkeimpänä hän sai paljastaa todellisen minänsä rakkaalleen Jesselle. Kaikki päättyi lopulta hyvin, ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti... Vaan ei. Karu arki iskee vastaan. Alexin elämän täyttää WinTec -yrityksen johtaminen, opiskelemaan lähtevän poikaystävän perään murehtiminen sekä mahdollisen siskon olemassaolosta huolehtiminen. Pisteenä iin päälle tutkintavankeudessa olevaa Lauraa vastaan ei välttämättä olekaan riittävästi todistusaineistoa tuomiota varten. Alexista alkaa taas tuntua siltä kuin joku varjostaisi häntä.

"Oma kuolemani oli ollut tietoisuuden ja minän katoamista ja pyyhkiytymistä pois. Olin aikaisemmin miettinyt, etten uskonut helvettiin. Mutta minun helvettini oli kokemani tyhjyys, täydellinen katoaminen sen harmaaseen kitaan." (s.173)

Alex yrittää ansaita olemassaolonsa seuraamalla uskollisesti Saran perheen mahdollisia toiveita WinTex -yrityksen johtamisen suhteen. Hän ei osaa elää hetkessä murehtimatta menneisyyttä tai tulevaisuutta. Alex kärsii juurettomuudesta ja janoaa löytää oman oikean itsensä ja perheensä. Hän haluaisi peilata sukujuuriensa vaikutusta itseensä. Hän kaipaa pyyteetöntä rakkautta, minkä avulla hän voisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kirjassa käsitellään ystävyyden, rakkauden ja itsensä hyväksymisen lisäksi rasismia ja ilmastonmuutosta.

"Sisin on tärkein. Sitähän hoetaan kaikkialla. - Mutta jos sisin olisi oikeasti tärkein, niin ei kai maahanmuuttajia, muslimeja, mustia, lihavia, laihoja, blondeja ja malleja - kohtaan olisi ennakkoluuloja, tai jopa sortoa? Ei." (s.109)
 
"Muistin neuvon, jonka olin jostain omaksunut: vain positiivisiin ensivaikutelmiin kannattaa luottaa. Negatiiviset on paras unohtaa saman tien. Jos entuudestaan vieras ihminen vaikuttaa töykeältä, syy on yleensä yksityinen, henkilökohtainen: ilmavaivat, perhehuolet, jotain sellaista." (s.135)

Alex on huolimaton, vaikka hänellä on niin paljon pelissä. Hän asettaa miltei tahallaan itsensä alituiseen vaaraan. Muutenkin eteen ilmestyvät vaaratilanteet ovat lukijan kannalta liian silmiinpistäviä. Niitä osoittavat kirkkaat neonväriset nuolet - eikä Alex silti ymmärrä varoa.

"Mutta jos elämä heittää päälle kuravettä, on parasta leikkiä olevansa lätäkköleikkejä rakastava lapsi." (s.184)

Pohdin, olinko kirjasarjan ensimmäistä osaa lukiessani niin kiehtovan aiheen lumoissa, etten huomannut sen ontuvaa tyyliä, vai onko tarinan laatu tosiaan laskenut. Juoni muuttuu kiinnostavaksi vasta puolessa välissä kirjaa - ´sanonpahan asiat niin kuin ne on´. Voin siitä huolimatta suositella kirjasarjaa seikkailuista ja mysteereistä pitäville nuorille.

"Niin vain syksy oli hiipien ryövännyt lehdet puista ja imenyt valon illoista kuin meteorologinen ankeuttaja." (s.152)

Lukukokemus:



Helmet lukuhaaste 2017: 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

100 suomalaista kirjaa: 14/100


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos! Mukavaa, kun kirjoitit!