maanantai 16. tammikuuta 2017

Niina-Matilda Juhola: Niina-Matilda näkijä



"Yksin et ole koskaan oleva."

Juhola, Niina-Matilda: Niina-Matilda näkijä I Elämänpolulla henkien kanssa
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 215


Kiertelin kirjaston hyllyjen välissä ja silmäilin kirjojen kansia nähdäkseni jotain sinistä ja valkoista HelMet lukuhaastetta ajatellen. Huomasin sattumalta tämän kirjan ja luin sen takakansitekstin. Ensin ajattelin, että kirja voisi olla mielenkiintoinen, sillä en muistanut aiemmin lukeneeni henkisestä kasvusta terapeutin näkökulmasta. Mieleeni nousi epäilys, onko kirja kuitenkin pelkkää humpuukia, sillä en usko ennustajiin tai henkiparantajiin. Laitoin kirjan hyllyyn, mutta melkein heti otin sen takaisin käteeni ja lisäsin lainattavien kirjojen pinoon. Kirja tavallaan kutsui minua lukemaan itsensä. Se tuntui tähän hetkeen sopivalta.

"Ajatusten voima on valtava. Oman ajan voi tuhota ajatuksillaan." (s.167)

"Tie positiivisuuteen ja kasvuun aukeaa, kun meillä on tarpeeksi voimaa huokaista syvään ja luovuttaa. Monesti tuntuu helpommalta pitää kiinni negatiivisuudesta ja huonosta olosta, kuin nähdä asia sellaisena kuin se on ja antaa sen sitten olla läsnä aikansa." (s.183)

Luin kirjaa ahmimalla. Se tuntui niin erilaiselta ja mielenkiintoiselta. Juhola kirjoitti hyviä oivalluksia elämästä, jotka tavallaan ovat itsestäänselviä, mutta joihin on jostain syystä vaikea keskittyä näin hektisessä maailmassa. Pidin siitä, kuinka hän kuvaili musiikin parantavaa vaikutusta sekä vaikeiden elämäntilanteiden kautta oppimisesta. Hän kertoi positiivisesta ajattelusta, muutoksen välttämättömyydestä, hiljaisuuden sietämisen opettelusta, oman itsen kuuntelusta ja ihmisenä kasvamisesta. Naurahdin hyvilläni runolle, jonka mukaan lasta ei saa etukäteen pakottaa tiettyyn muottiin, vaan antaa hänen kasvaa sellaiseksi kuin on. Kuvaukset henkien kanssa keskustelusta sekä omituisista sattumista tuntuivat kuitenkin liian vierailta ja epäuskottavilta. En osaa sanoa, uskooko Juhola todella henkien johdatukseen ja omaavansa näkemisen lahjan vai toimiiko kirja vain hänen antamansa terapian mainoksena herkkäuskoisille ihmisille.

"Mitä meidän yhteiskunnastamme kertoo se, että joku ei uskalla tai halua jakaa selittämätöntä kokemustaan kenenkään kanssa? Miten suuri mielenterveydellinen vaikutus on kokemuksella, jota ei pysty järjellisesti selittämään ja josta ei voi kertoa toisille?" (s.13)

"Kun kohtaat vaikeuden elämässäsi, pydähdy miettimään. Miksi tämä tilanne järjestettiin juuri minulle? Miksi tuo henkilö tuotiin juuri minun eteeni? Mitä voisin tämän kokemuksen kautta oppia itsestäni ja rakkaudesta?" (s.43)

"Sinä itse määräät elämäsi suunnan. Sinä, ei kukaan muu. Mitä sallit antaa itsellesi?" (s.208)

Loppujen lopuksi jokainen saa uskoa siihen, mihin haluaa uskoa. Tärkeintä on, että ihminen löytää jostain asiasta onnellisuutta ja rentoutta elämäänsä - kokee elämisen merkitykselliseksi.


Helmet lukuhaaste 2017: 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

100 suomalaista kirjaa: 5/100

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoista tekstiä. Eihän näistä henkimaailman jutuista oikein tiedä. Se on kuitenkin selvää, että sellaisia asioita pitää tehdä, joista kokee saavansa hyvää oloa. Luonto on yksi hyvän olon lähde minulle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!