sunnuntai 14. elokuuta 2016

Alfred Hitchcock: 3 etsivää ja kummalliset kissat



"Voihan vihellys - Sinä osaat melkein mitä vain."

Hitchcock, Alfred: 3 etsivää ja kummalliset kissat
Kirjasarja: 3 etsivää
Julkaistu: 1977
Alkuperäinen julkaisu: 1970
Alkuperäinen nimi:Alfred Hitchcock and the Three Investigators in the Secret of the Crooked Cat
Mistä maasta: Yhdysvallat
Kirjoittanut: William Arden
Suomentanut: Kati Appelqvist
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 167

Jupiter Jones, Pete Crenshaw ja Bob Andrews muodostavat kolmen etsivän koplan, jonka salainen päämaja sijaitsee asuntoperävaunussa tavaravarikolla. Jokaisella pojista on oma roolinsa. Entinen lapsinäyttelijä Jupiter on porukan pomo, etsivä numero ykkönen, jolla on terävin äly. Pete on Alfred Hitchcockilla filmaajana työskentelevän miehen väkivahva poika. Porukan pienikokoisin Bob toimii kirjurina ja huolehtii paperitöistä lehtitoimittajana toimivan isänsä jalanjäljillä.

Kalifornialaiseen Rocky Beach nimiseen kaupunkiin saapuu kiertävä tivoli, jossa voi nähdä klovneja, voimamiehiä, tulennielijöitä ja leijonia sekä ampua ankkoja palkintojen toivossa ja istua karusellissa. Pojat lähtevät tutkimaan huvituksia ja törmäävät tietenkin heti arvoituksiin, hämäräperäisiin tyyppeihin, varjostajiin ja onnettomuuksiin. Kolme etsivää ryhtyvät tutkimaan tapausta, kun huomaavat oudon miehen yrittävän varastaa tivolista palkintona olleen pehmolelukissan. Pojat osoittavat nuoresta iästään huolimatta olevansa taitavia työssään. Heillä on jopa poliisin tuki takanaan. He rakentavat etsivätyössä käytettäviä laitteita, kulkevat vinhaa vauhtia polkupyörillä ja saavat taitojaan ihailevia seuraajia. Pojat ovat osaavia, älykkäitä, urheilullisia ja ihailtuja.

"Sitten pojat kuulivat pehmeitä askeleita tunnelista aivan läheltä. Pehmeät kumipohjat narskuivat puista lankkua vasten, ja sitten kuului metallin kilahdus, aivan kuin pistooli olisi osunut puiseen seinään." (s.131)

Kolme etsivää kirjat muistuttavat Neiti Etsivä kirjoja, mutta ovat selkeästi pojille suunnattuja. Kirjan tarina piti otteessaan loppuun asti, vaikka siinä toki oli hivenen vanhanaikainen tyyli. Pidin etenkin siitä, kuinka lukijaa yritettiin harhauttaa ja syyllinen paljastui aivan viime metreillä. Tällaisiin lapsuuden aikaisiin kirjoihin on hauska välillä tutustua uudestaan!

2 kommenttia:

  1. Joihinkin lapsuuden kirjoihin on ollut hauska tutustua uudelleen mutta myönnän että 3 etsivää -sarjaan samoin kuin Enid Blytonin tuotantoon on pelottanut tarttua...koska olen arvellut että niiden kohdalla on parempi pitää kiinni hyvistä muistoista.
    Mutta ehkä sitä pitäisi joku yksi kirja sarjoista joskus...

    VastaaPoista
  2. Nyt täytyy myöntää, että olin oikeastaan unohtanut kolme etsivää -sarjan. Ihana, kun voi lukea tällaisista nostalgisista jutuista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!