keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Françoise Gilot, Carlton Lake: Elämä Picasson rinnalla



"Näin Pablon käsittelevän ihmisiä kuin keiloja, heittävän toista pallolla saadakseen toisen kaatumaan."

Gilot, Françoise; Lake, Carlton: Elämä Picasson rinnalla
Julkaistu: 2009 
Alkuperäinen julkaisu: 1964 
Alkuperäinen nimi: Life with Picasso 
Mistä maasta: Ranska 
Suomentanut: Ei mainintaa 
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava 
Sivumäärä: 428

Espanjalainen taiteilija Pablo Picasso (1881-1973) eli Françoise Gilot´n kanssa Ranskassa vuodesta 1943 vuoteen 1953. Parille syntyi kaksi lasta, Claude ja Paloma. Erikoista heidän suhteessaan oli se, että Françoise oli Pabloa 40 vuotta nuorempi. Lisäksi hän piti kaiken aikaa yhteyttä elämänsä muihin naisiin, joita olivat Olga Koklova (jonka kanssa hän sai Paulo pojan), Marie-Thérèse Walter (jonka kanssa tytär Maya) ja Dora Maar.

"Olin saanut nähdä, ettei Pablo suostunut heittämään pois mitään, ei edes vanhaa tulitikkulaatikkoa, jos hän katsoi sen vielä kelpaavan johonkin tarkoitukseen. Vähitellen opin ymmärtämään, että hän menetteli samoin ihmisten suhteen. Vaikka hän ei olisi enää tuntenutkaan mitään jotakuta kohtaan, hänestä oli sietämätöntä ajatella, että joku hänen naisistaan alkaisi elää omaa elämäänsä. Ja niin jokaisen oli pysyttävä - hänen valtakuntansa sisäpuolella." (s.280)
 
"Minusta alkoi tuntua, että jos kurkistaisin johonkin komeroon, löytäisin sieltä puoli tusinaa hirtettyä entistä vaimoa. Tunnelma oli pelkkää pölyä, rappeutuneisuutta ja autiutta, ja minua alkoi viluttaa." (s.184)

Sodan aikana Pablo Picasso oli natsien tuomitsemien maalarien joukossa, joten hänen taulujaan ei saanut laittaa minnekään esille. Hän oli oikeastaan jatkuvassa vaarassa jäätyään Ranskaan. Sodan jälkeen hänen töitään oli lukuisissa eri museoissa, joista osa oli nimetty Picasso museoiksi. Hän teki maalausten lisäksi myös muun muassa veistoksia ja keramiikkaa sekä kuvitti kirjoja. Pablon töiden aiheina olivat etenkin hänen elämänsä naiset. Hän suhtautui omalaatuisesti naisiin ja siihen, kuinka heitä tuli kohdella. Suhteen alkuvaiheilla Pablo kosiskeli pitkään Françoisea ja oli tyytymätön naisen käytökseen. Hän ilmeisesti rakasti leikitellä toisilla. Françoisen päättäessä tosissaan ryhtyä taiteilijaksi, hänen isänsä hakkasi hänet melkein henkihieveriin ja uhkasi passittaa hänet mielisairaalaan. Hän joutui läpikäymään useat psykologiset testit todistaakseen olevansa mieleltään terve. Isä uhkasi myös vaikeuttaa Françoisen rahatilannetta. Lopulta Pablo ja Françoise muuttivat yhteen. Françoise kuvasi heidän välejään luonteviksi, sillä he olivat samanlaisia luonteita. He kokivat tarvetta olla yhdessä. Françoise toimi lukuisten taloustöiden ja lasten hoidon ohella Pablon mallina ja apulaisena sekä maalasi myös omia tauluja. Pablo puhui filosofisesti ja opetti hänelle paljon taiteen tekemisestä ja teoriaa erilaisista tyylisuunnista. Hän oli etenkin sitä mieltä, että taide ei saanut olla vapaata, vaan sen tarkoitus oli taistella ja ylittää esteitä.

"Katsos, maalaaminen on minulle dramaattista toimintaa, jonka kestäessä todellisuus särkyy. Minulla tämä dramaattinen toiminta ylittää kaikki muut näkökohdat. Pelkkä muodontaminen on minulle toisarvoinen seikka. Se, mikä merkitsee, on tuon muodontamisen draama, hetki, jolloin maailmankaikkeus tulee ulos itsestään ja kohtaa tuhonsa." (s.61)

"´Et tiedä, mitä merkitsee olla nainen, ennen kuin olet saanut lapsen. - Olen nähnyt sen tehoavan ennenkin ja olen varma, että tulet täydellisesti muuttumaan. Älä viitsi inttää vastaan, ennen kuin olet edes yrittänyt.´" (s.156)


Marie-Thérése Walter tyttönä peilin edessä vuodelta 1932

Pablo Picasson ateljeessa riitti vilinää ja vilskettä, sillä etenkin sodan aikana se oli ainoa paikka, jossa hänen töitään pystyi nähdä. Françoise tapasi Pablon kanssa lukuisia taiteilijoita, kirjailijoita ja runoilijoita. He myös matkustivat Ranskassa lomamatkoille. Pablo oli ilmeisesti rikas, kuuluisa ja vaikutusvaltainen mies, joka vuokrasi lukuisia asuntoja ympäri Ranskaa. Sodan jälkeen Pablo liittyi kommunistiseen puolueeseen, mikä aiheutti riitoja joidenkin ystävien kanssa. Hän sai siitä johdosta myös huonoa mainetta. Pablon suhtautuminen muutenkin ystäviin oli omalaatuista, sillä hän koetteli ystäviään, vaati heiltä tiettyjä käyttäytymismalleja, teki heistä pilaa  - jopa uhkaili - ja oli hyvin mustasukkainen. Pablo olisi halunnut olla kaikkien elämän keskipiste. Hän vaati mahdottoman suuria ystävyyden osoituksia, mutta samalla itse kohteli toisia huonosti. Sitten hän ihmetteli, miksi kukaan ei halunnut olla enää hänen ystävänsä. Puhumattakaan taulukaupoista! Niissä Pablolla oli erityisen dominoiva ja toisia alentava tapa toimia. Hän pompotteli ostajia mielensä mukaan useita päiviä tai kuukausia, minkä jälkeen osa ostajista joutui kuitenkin poistumaan tyhjin käsin. Toisinaan Pablo saattoi lahjoittaa ilmaiseksi joitain taulujaan ihmisille, jotka tekivät syystä tai toisesta häneen vaikutuksen. Taiteilija Matisse oli poikkeus tässä sirkuksessa, sillä Pablo ihaili Matissea ja hänen töitään ja tuli hänen kanssaan erinomaisesti toimeen.

"´Kun olin lapsi, äidilläni oli tapana sanoa minulle: ´Jos sinusta tulee sotilas, päädyt kenraaliksi. Jos sinusta tulee munkki, päädyt paaviksi.´ Mutta minustapa tuli maalari ja päädyin Picassoksi.´" (s.62)

"Kaikki saatavilla oleva pronssi, myös monet Pariisin puistojen ja aukioiden veistokset menivät Saksan sotakoneiston ruoaksi." (s.362)

Pablo oli Françoisen kuvailujen mukaan ylimielinen, oikukas, utelias, taikauskoinen, aggressiivinen, väkivaltainen, dominoiva ja ailahteleva. Hän oli itsekeskeinen, epäkohtelias ja omahyväinen. Hän rakasti kuunnella juoruja. Hän toimi arkiaskareissaan omien rituaaliensa mukaan. Pablo toi esille ylemmyytensä, ei halunnut sitoutua kehenkään ja halusi vaikuttaa irstaalta. Hän nautti siitä, kun naiset kilpailivat hänestä. Pablo ajoi osan naisista jopa hulluiksi. Françoisen ystävättären mukaan Pablo melkein pakotti hänet sänkyyn kanssaan ja myöhemmin väitti naisen yrittäneen vietellä hänet. Kaiken takana oli Pablon inho naista kohtaan ja halu karkottaa hänet pois itsensä ja Françoisen luota. Vihastuessaan Françoiseen hän yritti lyödä naista, mutta Françoise keksi vain nauraa päin Pablon naamaa. Françoise kuvaili saaneensa ankaran kasvatuksen, minkä vuoksi hänestä oli tullut peloton ja vaaroista nauttiva luonne. Pablon kanssa oli hankalaa elää myös sen vuoksi, että hän vaihtoi alituiseen mielipidettä eikä osannut tehdä yksinkertaisia päätöksiä. Françoisen tehtävänä oli suurimman osan aikaa maanitella Pabloa hyvälle tuulelle.

"´Sinulla pitäisi olla musta maahan asti ulottuva puku - ja huivi päässäsi niin että kukaan ei näkisi kasvojasi. Sillä tavalla kuuluisit vielä vähemmän toisille. He eivät omistaisi sinua edes silmillään.´ Hän oli näet sitä mieltä, että jos joku on sinulle hyvin kallis, sinun on pidettävä tämä joku yksin itselläsi, koska satunnaisetkin kosketukset ulkomaailmaan jollakin tavoin tahraavat hänet ja vähentävät hänen arvoaan sinun kannaltasi katsoen." (s.92)

"Sanoin usein ajatelleeni, että hän oli paholainen; nyt tiesin, että hän oli. Hänen silmänsä siristyivät. ´Ja sinä... sinä olet enkeli´, hän sanoi pilkallisesti, ´mutta kuuman paikan enkeli. Koska olen paholainen, sinä kuulut alamaisiini. Taidan painaa sinuun polttomerkin.´ Hän otti palavan savukkeensa ja painoi sen poskeani vasten." (s.118) 

"Menin kotiin ja kerroin Pablolle, mitä lääkäri oli sanonut. Kysyin, voisiko Marcel kyyditä minut sairaalaan. Pablo närkästyi. ´Tarvitsen Marcelin tänään´, hän vastasi. ´Tiedäthän, että minun on mentävä rauhankongressiin. Sitä paitsi olen luvannut hakea Paul Robesonin.´ Sanoin ymmärtäväni, että Marcelin lainaaminen minulle aiheutti hankaluuksia, mutta hankala oli minunkin tilanteeni, lisäsin. ´No´, hän vastasi. ´jos tarvitset auton, keksi jokin muu ratkaisu. Miksi et soita ambulanssia?´"  (s.264)


Pablo Picasso ja Françoise Gilot

"Palomasta oli minulle vähän vaivaa. Hän oli, niin kuin Pablo usein huomautti, mallikelpoinen tyttölapsi. - ´Hänestä tulee täydellinen nainen´, Pablo sanoi. ´Passiivinen ja alistuva. Sellainen tytön pitää olla.´" (s.298)

Lopulta Françoise niin sanotusti tuli järkiinsä ja jätti Pablon. Hän menetti omaisuutensa ja ystävänsä, mutta löysi itsensä ja oppi selviytymään. Hän meni myöhemmin naimisiin Luc Simonin kanssa ja sai Aurélia nimisen tyttären.

Picasson elämään tutustuminen naisen näkökulmasta oli mielenkiintoista ja puhuttelevaa. Syvennyin tämän erikoislaatuisen miehen persoonallisuuteen ja tapoihin, ja opin lisäksi paljon taiteesta, vaikka paikoitellen kaikenlaisten työmenetelmien kuvailu oli tylsää luettavaa. Kaiken kaikkiaan sain todeta, että Pablo Picasso oli lahjakas taitelijaluonne, joka keksi uusia taiteen teon menetelmiä ja loi uusia suuntauksia.

Lopuksi: Niin se aika muuttuu. Nykyään taitaa olla toisin päin:

"Kuten odottaa saattoi, näytelmän naiset oli vaatetettu siveästi - ja ikävästi - leuasta lattiaan asti. Miehet sen sijaan hypähtelivät kuin pienet opperarotat hyvin lyhyissä tukikoissa, jotka tekivät täyttä oikeutta heidän säärilleen ja takamuksilleen." (s.40)


Helmet lukuhaaste 2016: 43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!