sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira



"Se tuli tuulen mukana yön hiljaisuudessa, ensin pitkänä, syvänä kuiskauksena, sitten yltyvänä ulvontana."

Conan Doyle, Arthur: Baskervillen koira
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 1901-1902
Alkuperäinen nimi: The Hound of the Baskervilles
 
Mistä maasta: Iso-Britannia 
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää 
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava 
Sivumäärä: 298

Salapoliisi Sherlock Holmes saa vieraakseen tohtori James Mortimerin, joka välittää uutiset Sir Charles Baskervillen kuolemaan liittyvistä asianhaaroista. Holmes tapansa mukaan esittelee tohtori Watsonille päättelytaitojaan samalla opettaen häntä. Tapahtumat seuraavat toistaan, jolloin Watson huomaa pian olevansa syksyisillä Dartmoorin nummilla tiheä sumu, pimeys ja ujeltava ääni seuranaan. Hän päättää olla uskomatta seudulla vallitsevaa tarua koskien Baskervillen suvun jäseniä vainoavaa hornan hurttaa ja etsiä johtolankoja kuten mestarinsa Sherlock Holmes.

"Olin usein saanut harmikseni huomata, kuinka välinpitämättömästi hän suhtautui ihailuuni samoin kuin yrityksiini tuoda hänen menetelmiään yleiseen tietoon. Lisäksi olin ylpeä siitä, että olin oppinut edes jossakin määrin omaksumaan hänen päättelykeinonsa ja käyttämään niitä tavalla, jonka hän hyväksyi." (s.8)

"Koira, jollaista kuolevaisen silmät eivät koskaan ennen olleet nähneet. Lieskat löivät sen avoimesta kidasta, sen silminä hehkuivat kekäleet ja sen kuono ja niskajouhet ja kaulanahka loimusivat lepattavaa tulta. Yksikään houreinen mieli ei ole harhaisissa kuvitelmissaan voinut saada aikaan hurjempaa, kauhistuttavampaa ja helvetillisempää näkyä kuin tuo musta hahmo." (s.253)

Sherlock Holmesin maailma on täynnä sähkösanomia, hevosajureita, palvelusväkeä, rautateitä ja kenkien kiillottajia. Ihmisiä kiinnostaa erilaiset ihmisrodut ja pääkallojen tutkiminen sekä oman suvun nimen nostaminen uuteen loistoon. Myös naisten ja miesten erot tuodaan esille selvästi puhumalla naisten oikuista, pyörtyilystä ja uskollisuudesta aviomiestään kohtaan. Naisten on tärkeää pitää hyvästä maineestaan kiinni - jopa keinoja kaihtamatta. Miehet taas kuvataan nokkeliksi ja kestäviksi, mutta on heilläkin heikkouksia kuten taipumusta väkivaltaan tai sairauksiin.

Ajatukseni jäivät Dartmooriin, sillä pystyin kirjaa lukiessani näkemään silmieni edessä kauniit kartanot, mystiset suot, muinaiset kiviset asumukset ja haudat sekä valtavan nummen. Voin suositella tätä nostalgista dekkaria kaikille!


1 kommentti:

Kiitos kommentista!