sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Alice Kuipers: Terveisin äiti



"HEI HALOO ÄITI! Se oli tosi tärkeä. Jos joskus NÄKISIN sinua, voisin kertoa sinulle sellaisista jutuista."

Kuipers, Alice: Terveisin äiti
Julkaistu: 2008 
Alkuperäinen julkaisu: 2007 
Alkuperäinen nimi: Life on the Refrigerator Door 
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Katariina Kaila 
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava 
Sivumäärä: 233

15-vuotias Claire ja hänen äitinsä kommunikoivat toistensa kanssa pääasiassa jääkaapin oveen jätettävien viestien avulla, sillä heidän aikataulunsa menevät usein ristiin. Clairella on menot kavereiden kanssa, koulukiireet ja työt lapsenvahtina. Hänen äidillään taas on epäsäännöllinen työ lääkärinä. Viesteissä sovitaan kotitöistä ja ruokaostoksista, mutta vaihdetaan myös kuulumisia. Tunnelma muuttuu arkisista asioista syvällisemmäksi Clairen äidin kertoessa eräässä viestissä rintasyövästään. Claire joutuu varttumaan nopeammin vastuulliseksi nuoreksi aikuiseksi, vaikka hän välillä suuttuukin teinimäisen dramaattisesti kotitöiden määrästä tai viikkorahan unohtumisesta. Clairen äiti puolestaan silottelee vaivojaan, jotta tytär saisi elää mahdollisimman normaalia elämää.

"ÄITI! ANNA ANTEEKSI RIITA! Halusin vain sanoa, että olen viime aikoina tehnyt paljon kotitöitä. Ja sitten minulle tulee heti syyllinen olo, koska sinulla on muutakin ajateltavaa. Miten sinä voit nyt? Claire" (s.71)

Ihmisten pitäisi pysähtyä ja ottaa aikaa jutellakseen toistensa kanssa ihan rauhassa. Mielestäni ei kuitenkaan pidä ajatella liikaa sitä, mihin kuluttaa aikansa, sillä tavallinen arki on tärkeintä. Aina ei tarvitse olla mitään erityistä toimintaa. Elämästä kannattaa nauttia sellaisena kuin se on. Pitää ajatella sitä, mitä on tehnyt eikä sitä, mikä on jäänyt tekemättä. Riidat ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään eikä niitä voi pelätä tai vältellä. Ei kannata kuitenkaan tuudittautua liikaan negatiivisuuteen, vaan pohtia, mikä elämässä on itselle tärkeintä.

Itse kirja tuli luettua nopeasti, mutta sen ajatusta jäi jälkikäteen pohtimaan pitkäksikin aikaa. Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi surullinen ja mietteliäs olo.


Tue rintasyövän vastaista työtä: Roosa nauha syöpäsäätiö


3 kommenttia:

  1. Luin tämän pari vuotta sitten ja samanlaiset tunnelmat se jätti tännekin. Nopeasti luettu, mutta aidosti ja liikuttavasti kerrottu tarina. Helposti tulee juuri simppeleitä asioita ja lähimpänä olevia ihmisiä pidettyä itsestäänselvyyksinä :/

    VastaaPoista
  2. Tämä oli ihana, kaunis kirja. Luin sen itse joskus muutama vuosi takaperin, mutta siitä on mielessä vieläkin vahva ja tietyllä tavalla pysäyttävä fiilis, upea kirja siis!

    VastaaPoista
  3. Houkutuin listaamaan tämän teoksen lukupinooni.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!