lauantai 13. helmikuuta 2016

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa



Kirja on saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä.

"´Minä en välitä tosirakkaudesta! Minä haluan suudella. Minä AION suudella!´ Ryntäsin portaisiin, ja kumarruin puolivälissä alas. ´Kielten kanssa!´"

Hallava, Anna: Sammakkoprinsessa
Kirjasarja: Osa 1
Muut osat: Osa 2
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 270

Ofelia on pojista ja suutelemisesta haaveileva teinityttö, joka saa neljäntenätoista syntymäpäivänään kuulla olevansa keiju. Hän saa kummitädiltään, keijujen kuningattarelta lahjaksi Rakkauden Tuntemisen, minkä johdosta hän ei voi suudella kuin yhtä ainoaa poikaa, joka on hänen tosirakkautensa. Kaikki muut pojat muuttuvat suudelmista sammakoiksi.

Ofeliasta löytyy kaikki teinitytön piirteet. Hän on naiivi, elää elämäänsä tunteella ja kokee aikuiset epäreiluina ja ikivanhoina. Hän ajattelee suurimman osan ajasta ulkonäköään, ystäviään ja poikia. Koulu tulee listalla vasta viimeisenä. Ofelian haaveille, noloille tilanteille ja haparoivalle käytökselle poikien seurassa saa nauraa. Toisaalta hän osaa olla myös rasittava, toisia alentava, epäkohtelias ja mustasukkainen. Hän ei myöskään halua kuunnella tai noudattaa ohjeita. Kirjaa lukiessa en osannut päättää, pidänkö Ofeliasta vai en. Keikuin eri mielipiteiden välillä kuin olisin itsekin murrosikäinen. Välillä huomasin lukevani kirjaa liikaa aikuisen silmin, jolloin minun piti pudottaa ajatteluni huumorin tasolle.


"Lakeija töräytti trumpetilla ja avasi vaunun oven. Minä yritin astua ulos sulavasti, mutta enhän minä tajunnut, että se pahuksen astin oli niin alhaalla. Tömpsähdin turvalleni lumeen." (s.135)

"Hän kiinnitti kaulaani hopeisen ketjun, jossa oli tähtiriipus. Äiti hymyili idioottimaisesti ja pyöritti minua ympäri. ´Tämä oli ensimmäinen lahja, jonka koskaan annoin äidillesi´, isä sanoi. ´Kivat teille´, sanoin. ´Voisitteko te mennä nyt? Minun pitää meikata.´" (s.222)


Mielestäni hauskinta oli lukea siitä, kuinka Ofelia totuttelee jenkkakahvoineen uuteen keijuprinsessan elämään, vierailee taianomaisessa keijumaassa ja tapaa mielenkiintoisia sukulaisiaan. En tiedä, johtuuko se siitä, että luin juuri Harry Potteria, mutta Lumosian kauppakadusta minulle tulee mieleen Viistokuja. Siellä on yhtä lailla toinen toistaan erikoisempia kauppoja ja tuotteita. Mielleyhtymä ei kuitenkaan ole negatiivinen, sillä eriskummallisista keijumaailman asioista on hauska lukea. Erikoismaininta Ofelian ystäville Kukalle ja Esterille, jotka ovat kuin yö ja päivä!

Kirja on uskottava, hauska ja mukaansatempaava. Lisäksi sillä on ihana kansi. Voin suositella kirjaa kaikille suutelemisesta haaveileville teinitytöille.

Sitten vain jatko-osan - Operaatio huulituli - kimppuun! Etenkin, kun kirja loppui niin jännittävästi!


Helmet lukuhaaste 2016: 8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!