maanantai 29. helmikuuta 2016

Helmet lukuhaaste 16/50

Helmikuussa luin Helmet lukuhaasteeseen 5 kirjaa.



Aikataulussa ollaan! Mielestäni helmikuun paras kirja oli luultavasti Anna Hallavan nuortenkirja, sillä se sai hymyn huulille.


Helmikuussa lukemani kirjat:

J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari (25. Kirjassa on yli 500 sivua)

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa (8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin)

Laura Restrepo: Intohimon saari (47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja)

Anna Hallava: Operaatio Huulituli (49. Vuonna 2016 julkaistu kirja)

Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Lumottu (30. Viihteellinen kirja)



Päivitän lukemiani kirjoja Helmet lukuhaaste sivulleni.


Kuinka Helmet lukuhaaste on sujunut sinulta? Muita kommentteja?

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Lumottu



"Silje oli liian kokematon tietääkseen, että miehen ei tarvinnut turvautua noitakeinoihin saadakseen naisen sydämen sykkimään kiivaammin. Se tapahtui aivan itsestään, ja sydän valitsi vain harvoin helpoimmat vaihtoehdot."

Sandemo, Margit: Jääkansan tarina: Lumottu
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 1994
Alkuperäinen julkaisu: 1982
Mistä maasta: Norja

Suomentanut: Helene Butzow
Kustantaja: Oy Kirjaviihde - Boknöje AB
Sivumäärä: 253


Eletään vuotta 1581 ruton ja köyhyyden leimaamassa Trondheimissa Norjassa, joka kuuluu korkeita veroja asettavalle Tanskalle. Orpo ja koditon Silje Arngrimsdotter vaeltaa kujilla kylmissään ja nälissään. Hän pelastaa kulkunsa varrella ruttoon kuollutta äitiään itkevän tytön sekä metsään hylätyn vauvan. Silje pyrkii lasten kanssa ruumisrovion luokse lämmittelemään, kun hän kohtaa pedonkaltaisen miehen, joka pyytää hänen apuaan. Hänen on pelastettava komea kapinaliikkeeseen kuuluva mies kidutukselta ja hirsipuulta näyttelemällä tämän vaimoa. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin, jolloin Silje huomaa olevansa matkalla uuteen kotiin uusien huollettaviensa kanssa.

 "Hän ei ollut enää lapsi. Kaikki hänen kuvitelmansa ilman halki lentävistä hengistä olivat pelkkää mielikuvitusta. Hän itse manasi ne henkiin, todellisuudessa niitä ei ollut olemassakaan. Ja mitä taas tuli kansan juttuihin kauheasta Jääkansasta, ne eivät olleet mitään muuta kuin keino pitää Silje kaukana tuntureista. Eikä hänen tarvitsisi sinne mennäkään. Lähtisikö hän tosiaankin ainoana matkansa aikana löytämästään turvapaikasta vain joidenkin lapsellisten ajatusten vuoksi?" (s.49)

Luin Jääkansan tarina kirjoja viimeksi nuorena, sillä ystäväni luki niitä ja suositteli niitä myös minulle. Aika on selkeästi sumentanut muistot, sillä en muistanut kirjojen olleen näin kuumia - ja huonoja - ja ärsyttäviä. Kirja on siis tyypillistä kioskikirjallisuutta, jossa kirjoitusvirheiden lisäksi vilisevät irstaat viittaukset ja kielletyt rakkaudet ripauksella noituutta. Silje kuvataan tietysti neitsyeksi sekä siveäksi, nöyräksi, ymmärtäväiseksi, naiviksi, viattomaksi, hyväuskoiseksi, ujoksi ja haavoittuvaiseksi. Hän on myös muiden seudun ihmisten tapaan hyvin uskonnollinen. Siljen naiseus puhkeaa kukkaan, jolloin hän alkaa nähdä ankaran kotikasvatuksensa vastaisia häpeämättömiä ja kiellettyjä unia sekä maalata häveliäitä kuvia. Miehet muistuttavat tuon tuostakin Siljelle, missä hänen paikkansa on ja miten hänen tulee toimia ´kuten naiselle sopii´. Naisten on myös annettava miehille kamalimmatkin teot anteeksi, sillä ´ne ovat vain poikamaisia kujeita´. Häntä kutsutaan usein alentavasti lapsi kullaksi tai tyttölapseksi. Kaikki seudun miehet ovat eläimellisiä ja lähenteleviä Siljeä kohtaan, ja moni yrittääkin hyökätä hänen kimppuunsa. Silje kokee, ettei hän ole kotiäiti tyylinen ihminen, vaan aistillinen ja peloton taiteilija. Hänen kohtaamaansa miestä puolestaan kuvataan ihmispedoksi, pakanallisten muinaisaikojen hahmoksi sekä erittäin leveäksi ja isoksi kaikilta ominaisuuksiltaan. Siljen mielestä hän on avuton ja suojaton ilman miestä rinnallaan. Kirjassa on siis omanlaisensa kielletyn rakkauden sisältämä kaunotar ja hirviö tarina.

"Miehellä oli kyky rientää Siljen avuksi aina, kun Silje häntä tarvitsi. Ja hän oli vastaanottavainen Siljen mielialoille, tiesi aina, milloin Silje oli masentunut tai surullinen tai kiihdyksissään. Parantajantaidot, hänen polttavat kätensä... Entä sitten heidän ensimmäinen kohtaamisensa? Silje oli ollut kuolemanväsynyt, ja hänen ajatuksensa olivat kulkeneet kankeasti, mutta yhtäkkiä hän oli esiintynyt loistavasti voudin miesten edessä ja suoriutunut lähes yli-inhimillisestä tehtävästä saaden vangin vapaaksi noin vain. Ja kun susiturkkinen mies oli häipynyt näköpiiristä, Siljen tahdonvoima oli sammunut kuin puhallettu kynttilä. Oliko se ollut hänen omaa tahdonvoimaansa alunperinkään? Ennen muuta Silje kuitenkin ajatteli omia, uskomattoman eloisia uniaan miehestä, joka esiintyi niissä Varjonmaan pahana henkenä... Silje parahti ja syöksyi omaan tupaansa. Hän heittäytyi suinpäin sänkyyn, ryömi vällyjen alle ja veti ne päänsä yli. Hän makasi kippurassa kuin pelästynyt hiiri." (s.116)

Juonipaljastukset:
- Charlotte Meiden hylkää vahinkolapsensa, jonka Silje hätäkastaa nimellä Dag
- Siljen pelastama tyttö, jolle hän antaa nimeksi Sol, on Tengelin siskon tyttö Angelica
- Naistenmies Heming Voudintappaja, jonka Silje pelastaa hirsipuulta, kuuluu Jääkansaan ja yrittää liehitellä Siljeä
- Uuden kodin isäntä ja kirkkomaalari Benedikt yrittää kosia Siljeä, vaikka on jo vanha mies
- Siljen ja lasten elämänlaatu huononee, kun taloon muuttaa Benediktin sisko Abelone perheineen
- Silje ja pahana pidetty Tengel kohtaavat toisiaan useasti
- Jääkansa polveutuu pahasta Tengelistä, joka vaelsi tuntureille 1200-luvulla ja joka teki sopimuksen paholaisen kanssa. Hänen jälkeläisilleen siirtyy paha tahto.
- Silje, Sol ja Dag muuttavat Tengelin avustuksella Jääkansan asuttamaan laaksoon, sillä voudin miehet ajavat noidaksi leimattua Siljeä takaa
- Jääkansan jälkeläisillä on noitataitoja, mm. Hannalla, Tengelillä ja Solilla
- Sukulainen Hanna (ja Grimar) haluaa Siljen jatkavan sukua
- Silje ja Tengel menevät naimisiin ja saavat lapsen nimeltään Liv Hanna


Helmet lukuhaaste 2016: 30. Viihteellinen kirja


torstai 25. helmikuuta 2016

Hienoimmat kirjablogien ulkoasut

Löysin vanhan haasteen Hurja Hassu Lukija blogista.

Sovellan haastetta listaamalla 20 omasta mielestäni hienointa (bloggeriin tehtyä) kirjablogin ulkoasua. Kysymys on siis vain ja ainoastaan blogien ulkoasuista, jolloin sisältö on jätetty tarkoituksella huomiotta. Aakkosjärjestyksessä silmiäni miellyttävät kirjablogien ulkoasut:



Aina joku kesken
- selkeä
- hillityt värit, jotka sointuvat yhteen
- kirjoja taustakuvassa
- persoonallinen kierrevihko tyylinen kuva



Dysphoria
- omaperäinen
- miellyttävät värit
- kaunis taustakuva metsineen
- erilainen: kaikki erilliset asiat on laitettu omiin laatikoihinsa



Ei vain mustaa valkoisella
- ulkoasu viittaa nimeen
- mustavalkoinen yhdistelmä toimii aina
- yksinkertaisen kaunis ja selkeä
- kuvissa pyöristetyt kulmat



Järjellä ja tunteella
- selkeä, helppo selattava
- mustavalkoinen yhdistelmä toimii edelleen aina
- kauniita ja kekseliäitä kuvia



Kannesta kanteen
- kirjan sivuista tehty sydän vain on niin kaunis
- kauniilla fontilla tehty blogin nimi
- selkeä, yksinkertainen, helppolukuinen, hillityt värit



Kirjahullun päiväkirja
- erikoinen blogin nimeen sopiva kuva ja tausta (kuin kirjoittaisi päiväkirjaa muurien sisäpuolella)
- selkeä, helppolukuinen, yhteensopivat värit



Kirjamaailma
- erittäin kaunis ja erilainen taustakuva, josta tulee mieleen vanhanaikainen tapetti
- taustaan sopivat punertavat värit tekstissä



Kirjaneidon tornihuone
- ripaus uutta ja vanhaa
- kaunis ja koristeellinen otsikkokuva
- miellyttävät ja lempeät värit
- postaukset selkeästi keskellä ja muut asiat sivuilla erivärisellä taustalla



Kirjojen kamari
- Erittäin kaunis fontti
- kuvaan valitun kirjan koristeellisuus, blogin fontti ja taustakuvan koukerot sointuvat yhteen
- kauniita utureunaisia kuvia



L'amie de'l ABC
- romanttisen kaunis lila ulkoasu
- persoonallinen fontti blogin nimessä
- yhteensopiva värimaailma
- tekstilaatikot erottavat tekstit taustasta



Lukuhoukka
- pöllöjä ja talvimaisemia!
- talvisen valkoiset ja sinertävät sävyt
- yksinkertaisesti kaunis ja lumoava



Lukunurkka
- ulkoasusta tulee heti mieleen fantasiakirjat
- kaunis ja mystinen metsä kuvassa
- kaunis fontti blogin nimessä
- tässäkin blogissa on mielenkiintoisesti laatikoitu kaikki asiat erikseen
- ihana lila väri



Lukupino
- erittäin omaperäinen tyyli käyttää pääkallon kuvaa ulkoasussa ja postauksissa
- erittäin pelkistetty ulkoasu



Lumiomena
- omenan kuva blogin nimen mukaan
- kauniita kuvia kauniisti muotoilluissa kehyksissä
- hillitty, selkeä
- pientä piristystä tulee otsikoiden väristä



Matkalla Mikä-Mikä Maahan
- aivan ihanan persoonallinen ulkoasu kukkineen
- postausten kuvissa vilahtelee blogin ulkoasuun sopivia astioita ja kukkia
- tulee Austenland elokuvan tyyli mieleen



Pieni kirjasto
- ulkoasussa kuva kirjan lukemisesta
- postausten kuvissa samankaltainen tyyli kuin otsikkokuvassa
- haaleat värit, pelkistetty, erittäin selkeä
- tekee mieli käpertyä sänkyyn lukemaan kirjaa



Tuntematon lukija
- superpersoonallinen ulkoasu
- blogin ulkoasua ja nimeä on selkeästi mietitty
- mielenkiintoiset fontit
- säväyttävä vihreä kokonaisuus



Ullan Luetut kirjat
- taustakuva näkyy kaiken aikaa taustalla, keskellä utuisena
- kuvissa kirjoja ja taustakuvaan sopiva veistos
- nostalginen tunnelma



Vinopino kirjoja
- söpö
- hauskat sydämet otsikon fontissa
- toisiinsa väritykseltään sointuvat kirjat otsikkokuvassa
- selkeä, lempeät värit



Yöpöydän kirjat
- tausta, otsikkokuva ja linkkikuvat ovat yhdenmukaisen mustavalkoiset
- kissa kuvat arvosanoina
- uusimmat luetut kirjat laitettu näyttävästi esille
- linkeissä hieman väriä piristykseksi

Yhteenvetona minun silmiäni miellyttävät selkeät, haaleaväriset ja helppolukuiset ulkoasut. Pidän myös persoonallisista ratkaisuista, joita muissa blogeissa ei näe.

Millainen on miellyttävä ulkoasu? Muita kommentteja?

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kirjaihmisten kauhukuvia tag



Päätin vastata Kirjavarkaan tunnustuksia blogista lähteneen kirja tagin kysymyksiin:

1. Sinun täytyy hankkiutua eroon kaikista kirjoistasi ja saat pitää ainoastaan yhden kirjan seuraavista neljästä genrestä: nykykirjallisuus, fantasia, tietokirjallisuus, ja yksi vapaavalintainen. Mitkä valitset?
Suzanne Collins: Nälkäpeli 1-3, Robert Jordan: The Eye of the World sekä Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen. En valitettavasti omista tietokirjoja.
  
2. Olet kirjakaupassa ja kuulet teinin valittavan, ettei hän halua lukea, mutta hänen äitinsä inttää, että heidän pitää ostaa jotain. Menet heidän luokseen ja suosittelet kirjaa, jonka ajattelet sopivan sellaiselle, joka ei juuri perusta lukemisesta. Mitä kirjaa suosittelet?
Tämä on todella vaikea kysymys. J.K. Rowlingin Harry Potter kirjat tuntuvat uppoavan kaikille, joten ehkä suosittelisin niitä.
 
3. Et tunne oloasi hyväksi ja tarviset piristävän kirjan, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Minkä kirjan luet?
Yleensä luen sitä kirjaa, joka minulla on sillä hetkellä kesken. Lähiaikoina luetuista mukavan mielen ovat ainakin saaneet aikaan Harry Potterit ja Anna Hallavan nuortenkirjat.
  
4. Menet ajassa taaksepäin teinivuosiisi. Mitä kirjaa lukemasta oletettavasti löytäisit itsesi?
Luultavasti Robert Jordanin Ajan Pyörä kirjasarjan kirjaa. Rakastin fantasiakirjoja. Äidinkielen opettajani kysyi minulta, että ´luethan sinä välillä jotain muutakin´.
  
5. Ystäväsi yllättää sinut matkalla ja sinulla on tunti aikaa pakata. Minkä kirjan otat mukaan lukeaksesi sitä matkalla?
Vaikea kysymys, sillä en koskaan ota kirjoja matkalle mukaan. Matkaoppaan?
  
6. Talosi on ryöstetty. Älä huoli, kaikki ihmiset ovat turvassa, mutta kirjahyllystäsi ei voi sanoa samaa. Minkä kirjan toivot olevan tallella?
Tämä on samanlainen kysymys kuin ensimmäinen, joten vastaan samalla tavalla eli Robert Jordan: The Eye of the World.
 
7. Ystäväsi lainaa kirjan ja palauttaa sen huonossa kunnossa. Miten reagoit? A) Teeskentelet, ettet huomannut B) Pyydät häntä ostamaan uuden C) Teet salaa samoin jollekin hänen tavaralleen
B pyydän häntä kohteliaasti ostamaan uuden. Uskoisin, että oikeassa tilanteessa ystäväni haluaisi pyytämättä jollain tavalla korvata kirjan. Täytyy kyllä tunnustaa, etten koskaan lainaa kirjojani kenellekään. Syy on yksinkertaisesti se, että kukaan ei ole koskaan pyytänyt minulta kirjoja lainaan.

Mitä vastaisit kysymyksiin? Muita kommentteja? 

tiistai 23. helmikuuta 2016

Anna Hallava: Operaatio Huulituli



Kirja on saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä.

"´Minähän olen kertonut teille miten tuhoisaa Huulitulen käyttö saattaa olla!´ ´Olet kai´, sanoin ääntäni korottaen, sillä kiukkuni kohosi sata lasissa. ´Mutta ei voi olla reilua vaatia minua elämään kuin nunna koko nuoruuttani. Minä en halua sellaista!´

Hallava, Anna: Operaatio Huulituli
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 302


Teinikeiju Ofelian tarina jatkuu tutulla humoristisella tavalla tytön kokemine oikkuineen ja huvittavine haavekuvineen. Tällä kertaa Ofelia on päättänyt saada keijulahjastaan Rakkauden Tuntemisesta huolimatta itselleen poikaystävän - keinoja kaihtamatta. Hänen eteensä tupsahtaakin poikia poikien perään, joten valinnanvaraa ainakin on. Luokalle tulee uusi oppilas, urheilijapoika Sasu, joka vie heti kaikkien tyttöjen sydämen mennessään. Sasun sijasta Ofelia tuntuu kuitenkin saavan enemmän huomiota luokan nörtiltä Luukakselta, joka ujuttautuu hänen seuraansa milloin mistäkin syystä. Keijuvaltakunnassa lordit oikein jonottavat päästäkseen puheille Valohovin kruununprinsessa Ofelian kanssa. Suklaamussukka lordi Raman ja muodollisen kylmä lordi Jai erottuvat edelleen joukosta. Lisäksi Ofelia saa itselleen komean henkivartijan nimeltään Dima Susikunnar.

Poikaystävähuolien lisäksi Ofelia kohtaa ystävähuolia, sillä Ester läksyttää häntä pinnallisuudesta, jolloin heidän ystävyytensä alkaa rakoilla. Lisäksi Kukka aiheuttaa Ofelialle päänvaivaa tuijottamalla vain omaa napaansa ja olemalla entistä enemmän poikiennielijä. Kotonakaan ei ole helppoa, sillä äidillä ja isällä on Ofelialle maailmaa mullistava uutinen. Ongelmille näyttää ilmestyvän lehti-ilmoituksen kautta täydellinen, mutta laiton ratkaisu: taikaliemi Huulituli, jonka avulla pojat eivät muuttuisi suudelmista sammakoiksi. Ofelia lähtee monien mutkien kautta metsästämään juomaa.

"Tässä oli superduperhyperkatastrofin uhka: saattaisin joutua katselemaan jouluna Kukkaa ja Sasua suloisiin kaulahuiveihin ja muhkeisiin pipoihin kääriytyneenä, nenät lumihiutaleiden peitossa ja huulet toisiinsa yhtyneinä. Projekti Pyydystä Hottis rätisi ja savutti nyt ihan kunnolla. Mitä ihmettä minä oikein tekisin?" (s.53)

Mielestäni parasta oli lukea Ofelian seikkailuista keijuvaltakunnassa, jossa hän joutuu kohtaamaan muodollisen hovielämän, ihailevat kansalaiset, kaikenkirjavat pyrkyrit ja ilkeät juorulehdet. Pidin siitä, kuinka keijut lähettävät viestejä suurten kimalaisten välityksellä. Tykästyin myös Aria kamarineitoon ja hymyilin Susanna seuraneidin tiukkapipoisuudelle. Olin mielissäni, kun tässäkin kirjassa kerrotaan Ofelian maalaissukulaisista. Upeaa oli päästä lukemaan myös siitä, mitä tapahtuu, kun keijuvaltakuntaan oviaukon tekevän vetoketjun avaa väärinpäin! Lisäksi ilahduin, kun huomasin Ofeliassa pieniä aikuistumisen merkkejä kirjan loppua kohden.

"Minä seisoin paikoillani kuin toteemi. Miten tässä näin saattoi käydä? Äiti oli ollut ihan pirteä aamulla. Jos hän kuolisi, en kestäisi. - Miksi minä olin ollut hänelle hankala niin monta kertaa? Kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani." (s.276)

Kirja on hauska, mukaansatempaava ja kieleltään värikäs. Siinä on myös ripaus tummia sävyjä. Voin suositella tätä teinitytöille - sekä muille, jotka haluavat lukea hieman teinihömppää.


Helmet lukuhaaste 2016: 49. Vuonna 2016 julkaistu kirja

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kirja tag



Päätin vastata Lukijan roolissa blogista lähteneen kirja tagin kysymyksiin:

1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka, jossa luet?
Luen yleensä sängyn päällä.

2. Kirjanmerkki vai palanen paperia?
Palanen paperia. Olen hukannut jonnekin mystiseen paikkaan kaikki kirjanmerkkini.

3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko aina sivun tai kappaleen loppuun?
Voin lopettaa milloin vain. Tietysti olisi ihanteellista, jos lukisin kappaleen loppuun, jotta ajatus ei jäisi kesken.

4. Syötkö tai juotko lukiessasi?
Saatan lukea kirjaa syödessäni. En juo kahvia tai teetä lukiessani, kuten olen huomannut todella monien kirjabloggaajien tekevän.

5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella televisiota lukiessasi?
Voin kuunnella musiikkia lukiessani, mutta en katsella televisiota. Musiikin on kuitenkin oltava vain instrumentaalista, sillä sanojen kuuleminen saattaa häiritä keskittymistä. Kuuntelin meksikolaista musiikkia, kun luin kirjaa, joka sijoittui Meksikoon. Keijuja sisältävää kirjaa lukiessani kuuntelin puolestaan keijumusiikkia.

6. Luetko kotona vai missä vain?
Luen enimmäkseen kotona. Kesällä paikaksi voi valikoitua lomapaikka tai ranta. Silloin on hauskaa lukea ulkona - paitsi jos sataa. En kuitenkaan pysty lukemaan autossa, junassa tai linja-autossa.

7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi?
Luen aina omassa mielessäni.

8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli?
Luen kaikki sivut, sillä en halua jäädä paitsi mistään tarinan kohdasta.

9. Hajoaako kirjan selkä lukiessasi vai pysyykö se kuin uutena?
Kirjat pysyvät kuin uutena, jos se minusta on kiinni. Joskus huonolaatuinen kirja hajoaa väkisin, vaikka kuinka yrittäisi suojella sitä.

10 Kirjoitatko kirjoihin?
En koskaan kirjoita kirjoihin. Aivan kamala ajatus! Jos kirjoitan muistiinpanoja kirjasta niin teen sen vihkoon tai palaan paperia.

Mitä vastaisit kysymyksiin? Muita kommentteja?

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kirjaostokset



Ostan harvoin kirjoja. Yleensä vain lainaan kaikki lukemani kirjat kirjastosta. Viimeksi ostin kirjoja viime kesänä. Tässä kuussa ostin kauan haaveilemani kirjan Robert Jordan: The Wheel of Time Companion, joka on mielestäni ehdoton ostos Ajan Pyörä kirjasarjasta pitäville. Lisäksi ostin Kass Morganin The 100 kirjasarjan boksin.

The Wheel of Time Companion on tavallaan sanakirja, jossa selitetään tarkemmin muun muassa kirjasarjan henkilöitä, esineitä, olentoja, sotia, maita ja kaupunkeja. Siinä on myös vanhan kielen sanoja sekä muutamia karttoja ja kuvia.

The 100 kirjasarja puolestaan kertoo ydinsotaa avaruuteen paenneiden ihmisten jälkeläisistä. Ruokavarat alkavat loppua, joten he päättävät lähettää sata ihmistä maapallolle tutkimaan ja varmistamaan elinolosuhteita, jotta loputkin voisivat turvallisesti palata takaisin maan pinnalle. Pidän dystopiasta, joten tämä kirjasarja on minun mieleeni.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Laura Restrepo: Intohimon saari



Kirja on saatu arvostelukappaleena.

"Hurrikaanien pieksemä, vuoroveden nakertama, kartoilta pyyhitty, ihmisten unohtama, merelle kadonnut, ennen meksikolainen ja nyt menetetty ja muiden, nimensä hukannut, saaren näytelmän päähenkilöt kuolleet aikoja sitten."

Restrepo, Laura: Intohimon saari
Julkaistu: 2015
Alkuperäinen nimi: La Isla De La Pasión
Alkuperäinen julkaisu: 1989
Mistä maasta:  Kolumbia 
Kustantaja: Fabriikki Kustannus 
Sivumäärä: 311

Clippertoninsaari sijaitsee Tyynellä valtamerellä, noin 1300 kilometrin päässä Meksikon rannikolta. Se on asumaton, aiemmin Meksikolle mutta nykyään Ranskalle kuuluva ja kuuden neliökilometrin kokoinen saari. Sen löysi vuonna 1521 Fernão de Magalhães, joka nimesi sen Intohimon saareksi. Clippertoninsaareksi se nimettiin merirosvo Clippertonin mukaan, sillä hän piileskeli saarella vuonna 1705.

Saari on oikeastaan vain kapea rengas kiinteää maata. Se on kaiken kaikkiaan epäterveellinen paikka, sillä saaren keskellä sijaitsevan tuliperäisen laguunin myrkyllisestä vedestä nousee rikinkatkua. Saari on myös vaarallinen, sillä sitä kiusaavat hurrikaanit ja sairaudet. Lisäksi sen muureina toimiviin koralliriuttoihin ja hiekkasärkkiin on hyvin helppo haaksirikkoutua.

Kirja kertoo tositapahtumiin perustuen siitä, kuinka Rámon Nonato Arnaud Vignon nimettiin presidentti Porfirio Diazin toimesta Clippertonin kuvernööriksi ja kuinka hän muutti saarelle asumaan yhdessä Alicia Roviran sekä sotilaidensa kanssa 1900-luvun alussa. Heidän laivansa oli varustettu siten, että saaresta sai tehtyä asumiskelpoisen. Saarella asui myös Gustavo Schultz, joka toimi englantilaisen guanoyrityksen edustajana ja joka oli aiemmin kasvattanut sinne kolmetoista palmua. Ensi töikseen kaikki rakensivat varastorakennuksia, asumuksia, junaradan, majakan, laiturin, suola-altaita, eläinten karsinoita, käymälöitä, elintarvikepuodin, apteekin ja kasvimaan. Rámon laati saarelle säännöt ja toimi lääkärinä. Asukkaita vaivasivat rankat sääolosuhteet, merenpinnan nousu, liiallinen kosteus, koit, taskuravut ja pahat hajut. Rámon pyrki pitämään sivistystä yllä järjestämällä muun muassa perjantaivalvojaisia. Alicia piti lapsille koulua, sillä sotilaiden mukana saarelle oli tullut myös naissotilaita ja lapsia. Saaren asukkaiden aika kului täydennyslaivaa odotellessa ja merirosvoaarretta etsiessä sekä haaksirikkoisia ihmetellessä.

Tarina lähti synkemmille vesille, kun saaren asukkaat kohtasivat hurrikaanin, joka tuhosi melkein kaiken. Gustavo Schultz haastoi riitaa ja vaikutti menettäneen järkensä, asukkaat taistelivat vähästä ruuasta ja kertoivat kummitusjuttuja aavelaivasta nimeltään Lentävä Hollantilainen, keripukki levisi kulovalkean tavoin ja asukkaat villiintyivät ja alkoivat uskoa alkukantaisiin uskomuksiin. Osa miehistä lähetettiin veneellä hakemaan apua. Asukkaat alkoivat myös palvoa kuolleita. Osa suunnitteli jopa lastensa tappamista ja itsemurhan tekemistä, jotta voisivat säästyä kärsimyksiltä ja pahoinpitelyiltä. Saarella elettiin omaa elämäänsä sillä välin, kun maailma muuttui ulkopuolella. Meksikossa vallitsi sisällissota, minkä jälkeen puhkesi maailmansota. Kellään ei ollut aikaa ja resursseja ajatella saaren asukkaiden kohtaloa.

Mystisen saaren julmat tapahtumat ja ihmisten elämäntarinat kerrotaan monista eri näkökulmista eri vuosilta. Kirjassa vuorotellaan historiallisten faktojen, haastatteluaineistojen ja fiktiivisten tekstien välillä. Mielestäni mielenkiintoista oli itse tarinan lisäksi lukea pieniä viittauksia intiaanien tavoista, sodasta mayoja vastaan sekä ranskalaisten ja meksikolaisten kanssakäymisestä.

Kuuntelin kirjaa lukiessa meksikolaista musiikkia päästäkseni oikeaan tunnelmaan. Pidin kirjasta sen vuoksi, että se pohjautui tositapahtumiin ja etten ollut aiemmin lukenut mitään vastaavaa.

"Siihen aikaan puhuttiin paljon Meksikon ja Japanin välisestä salaisesta sopimuksesta. Sanottiin, että Japani aikoi julistaa sodan Yhdysvalloille varmistaakseen Tyynenmeren herruutensa, ja Meksiko olisi sen liittolainen. Voi olla, että sopimuksessa Clipperton olisi sijaintinsa vuoksi ollut strateginen kohde. Toisaalta voi myös olla, että koko Meksikon ja Japanin parjattu salainen sopimus oli pelkkä juoru, Saksan hallituksen harhautusliike, jonka tarkoituksena oli lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla." (s.47)

Juonipaljastus: Rámon pysyi kaiken aikaa uskollisena Meksikolle, mikä esti häntä jättämästä saarta, vaikka hän olisi voinut muutamaan otteeseen sen tehdä. Kohtalon ivaa on, että Clippertoninsaari luovutettiin lopulta hänen kuolemansa jälkeen Ranskalle. Hänen työnsä saarella oli siis täysin turhaa ja järjetöntä. Lopulta laiva, joka pelasti viimeiset elossa selvinneet naiset ja lapset (joiden joukossa oli Alicia lapsineen), saapui saarelle puolivahingossa. Laiva oli lähtenyt tutkimaan huhua, jonka mukaan saksalaiset perustivat tukikohtia Tyynen valtameren saarille. Gustavo Schultz kohtasi onnellisen lopun, sillä hän meni mantereella naimisiin Altagracian kanssa, josta oli joutunut vuosiksi eroon.


Helmet lukuhaaste 2016: 47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Teatterin aika: Vampyyrien tanssi

© Kansallisteatteri

"Kuulen yössä äänen kutsuvan / tunnen intohimon etsivän / Yöltä siivet tarvitsen / Minut peilin lailla näytät / Saan kaiken mistä haaveilen / Meidän maailmamme täytän / Vaivun kanssasi varjoihin / Kuilun partaalle käyn / Kun uhkaan vaihtuu epäilys ja aika katoaa / Kun sinut vedän varjoihin ja kannan yön taa" (Vampyyrien tanssi: Kun kaikki pimenee)

Rakastan teatteria, vampyyreja, vanhoja linnoja ja upeita pukuja, joten Peacock-teatterissa esitettävä näytelmä ´Vampyyrien tanssi´ oli kuin luotu minua varten!

Huomasin joskus talven aikana Helsingin kaduilla mainoksia näytelmästä. Ilokseni bongasin twitteristä ystävänpäivän tarjouksen ja päätin ekstempore lähteä katsomaan näytelmän.

Vampyyrien tanssi on kulttimusikaali, jota on esitetty monissa eri maissa vuodesta 1997 alkaen. Alkuperäisnimeltään Tanz der Vampire -näytelmä perustuu The Fearless Vampire Killers -elokuvaan vuodelta 1967. Romanttinen kauhukomedia sisältää valkosipulin hajuisia kyläläisiä, kylvyssä alituiseen viihtyvän Sarah neitosen, höpsön vampyyreja tutkivan professorin, neitokaiseen ihastuvan oppipojan, piian kamarissa viihtyvän ja tyttärestään tiukasti kiinni pitävän majatalon isännän sekä tietenkin vain yöaikaan tavattavissa olevan kreivi von Krolockin.

© Kansallisteatteri

Huomasin teatteria kohti kävellessäni, kuinka upean näköinen Linnanmäki on talvihämärässä. Kauniit rautaportit ja valaistus toivottivat tulijat tervetulleiksi. Haukoin henkeäni jo oman paikkani luokse kävellessäni, sillä salissa leijaili mystinen usva ja lavalla komeili jännittävä linna ja urut. Eräs nainen huokaisi lumoutuneena, että uskaltaako hän sittenkään katsoa näytelmän. Näytelmä alkoi mahtipontisella musiikilla pelottavan näköisen miekkosen soittamana. Upeat kohtaukset seurasivat toisiaan. Nähtävää oli niin paljon, ettei tiennyt, minne katseensa laskisi. Ihastuin taidokkaasti rakennettujen lavasteiden ja näyttävien pukujen lisäksi musiikkiin. Näyttelijät olivat uskomattoman taitavia laulajia. En voinut kuin ihailla heidän lavakarismaansa ja näyttelijäntaitojaan. Tanssikohtaukset salpasivat viimeistään henkeni. Erikoismaininta Alfredin osuville ilmeille ja Sarahin jumalaiselle kauneudelle sekä ihastuttavan kauhealle vampyyrijoukolle!

© Kansallisteatteri

Mieleenpainuvinta oli, kun kreivi von Krolock vetäytyi pelottavasti nauraen ja terävät kulmahampaat esillä virnistellen linnaansa juuri ennen väliaikaa. Huomasin ohimennen, että eräs äiti sipaisi tytärtään siinä huolessa, että hän saattaisi pelätä kohtausta. Murrosiän kynnyksellä oleva tyttö kuitenkin vain hämmentyi äitinsä huomiosta, sillä hän ei selkeästi pitänyt itseään enää lapsena, joka kaipaisi moista huolenpitoa. Toinen mieleenpainuva ja näyttävä kohtaus oli kun kuvakudoksen ihmishahmot heräsivät eloon ja olivatkin haamuja! Puvut olivat mestarillinen taidonnäyte tekijältään, sillä niiden toinen puoli oli tavallinen ja toinen aavemainen. Kolmanneksi voisin mainita peilin, josta vampyyrit eivät tietenkään heijastu, vaan ainoastaan ihmiset!

© Kansallisteatteri

Näyttelijät tulivat muutaman kerran yleisön sekaan näytelmän aikana, mikä oli hauska yllätys. Professori Abronsius juoksi penkeillään istuvien ihmisten jalkoja väistellen ja huudahti mennessään ´onpa täällä metsässä paljon ihmisiä´. Jos professorin vierailu toi mukanaan huumoria niin vampyyrien päästäminen yleisön sekaan oli jännittävää ja hivenen kammottavaakin. Huomasin, kuinka naisvampyyri kumartui puremaan erään yleisössä istuvan nuorukaisen kaulavaltimoa, jolloin hän sai osakseen aikamoista vastustusta. Silmiini näytti siltä kuin poika olisi oikeasti ollut ärsyyntynyt välikohtauksesta.

Näytelmän loppupuolella huomasin yhtäkkiä lavasteita liikuttavat miehet. Ihmettelin, miksen ollut nähnyt heitä aiemmin. Heillä oli mustat vaatteet päällään, jotta he olisivat mahdollisimman huomaamattomia. Naurahdin itsekseni, kun huomasin pään kirjahyllytolpan sisällä.

© Kansallisteatteri

Salista poistuessani jäin mielessäni hyräilemään lopussa esitettyä kappaletta. Näytelmä oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä - täynnä huumoria ja jännitystä. Täydet pisteet! Tämä kestäisi varmasti toisenkin katselukerran!

Suosittelen näytelmää kaikille taidokkaan teatterin, upean musiikin ja mystisten vampyyrien ystäville!

Haluan myös toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää ja lukurauhan päivää!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa



Kirja on saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä.

"´Minä en välitä tosirakkaudesta! Minä haluan suudella. Minä AION suudella!´ Ryntäsin portaisiin, ja kumarruin puolivälissä alas. ´Kielten kanssa!´"

Hallava, Anna: Sammakkoprinsessa
Kirjasarja: Osa 1
Muut osat: Osa 2
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 270

Ofelia on pojista ja suutelemisesta haaveileva teinityttö, joka saa neljäntenätoista syntymäpäivänään kuulla olevansa keiju. Hän saa kummitädiltään, keijujen kuningattarelta lahjaksi Rakkauden Tuntemisen, minkä johdosta hän ei voi suudella kuin yhtä ainoaa poikaa, joka on hänen tosirakkautensa. Kaikki muut pojat muuttuvat suudelmista sammakoiksi.

Ofeliasta löytyy kaikki teinitytön piirteet. Hän on naiivi, elää elämäänsä tunteella ja kokee aikuiset epäreiluina ja ikivanhoina. Hän ajattelee suurimman osan ajasta ulkonäköään, ystäviään ja poikia. Koulu tulee listalla vasta viimeisenä. Ofelian haaveille, noloille tilanteille ja haparoivalle käytökselle poikien seurassa saa nauraa. Toisaalta hän osaa olla myös rasittava, toisia alentava, epäkohtelias ja mustasukkainen. Hän ei myöskään halua kuunnella tai noudattaa ohjeita. Kirjaa lukiessa en osannut päättää, pidänkö Ofeliasta vai en. Keikuin eri mielipiteiden välillä kuin olisin itsekin murrosikäinen. Välillä huomasin lukevani kirjaa liikaa aikuisen silmin, jolloin minun piti pudottaa ajatteluni huumorin tasolle.


"Lakeija töräytti trumpetilla ja avasi vaunun oven. Minä yritin astua ulos sulavasti, mutta enhän minä tajunnut, että se pahuksen astin oli niin alhaalla. Tömpsähdin turvalleni lumeen." (s.135)

"Hän kiinnitti kaulaani hopeisen ketjun, jossa oli tähtiriipus. Äiti hymyili idioottimaisesti ja pyöritti minua ympäri. ´Tämä oli ensimmäinen lahja, jonka koskaan annoin äidillesi´, isä sanoi. ´Kivat teille´, sanoin. ´Voisitteko te mennä nyt? Minun pitää meikata.´" (s.222)


Mielestäni hauskinta oli lukea siitä, kuinka Ofelia totuttelee jenkkakahvoineen uuteen keijuprinsessan elämään, vierailee taianomaisessa keijumaassa ja tapaa mielenkiintoisia sukulaisiaan. En tiedä, johtuuko se siitä, että luin juuri Harry Potteria, mutta Lumosian kauppakadusta minulle tulee mieleen Viistokuja. Siellä on yhtä lailla toinen toistaan erikoisempia kauppoja ja tuotteita. Mielleyhtymä ei kuitenkaan ole negatiivinen, sillä eriskummallisista keijumaailman asioista on hauska lukea. Erikoismaininta Ofelian ystäville Kukalle ja Esterille, jotka ovat kuin yö ja päivä!

Kirja on uskottava, hauska ja mukaansatempaava. Lisäksi sillä on ihana kansi. Voin suositella kirjaa kaikille suutelemisesta haaveileville teinitytöille.

Sitten vain jatko-osan - Operaatio huulituli - kimppuun! Etenkin, kun kirja loppui niin jännittävästi!


Helmet lukuhaaste 2016: 8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

tiistai 9. helmikuuta 2016

J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari



"Hänen onnistui saada kärpänen lennähtämään käteensä, mutta hän ei ollut varma, oliko syy taitavan kutsuloitsun - ehkä kärpänen vain oli tyhmä."

Rowling, J.K: Harry Potter ja liekehtivä pikari 
19.painos
Julkaistu: 2010 
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Goblet of Fire
Mistä maasta: Iso-Britannia 
Suomentanut: Jaana Kapari
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 768

Harry Potter näkee pelottavaa unta, minkä jälkeen hänen arpeaan särkee. Lisäksi Dursleyn perhe kohtelee häntä entistä kurjemmin. Hän on miltei nälkäkuoleman partaalla. Huolet kuitenkin kaikkoavat, kun Weasleyn perhe ottaa hänet mukaansa huispauksen maailmanmestaruus kilpailuihin. Harry nauttii tunnelmasta täysin siemauksin, kunnes alkaa tapahtua pelottavia asioita: Voldemortin kannattajat eli kuolonsyöjät leikkivät jästien kustannuksella ja taivaalle kohoaa Voldemortin merkki pimeän piirto. Vaikeat ajat ovat siis taas käsillä. Harva osaa jälleen kerran sanoa, kuka on kuolonsyöjä ja kuka ei. Jästien ja puoliveristen velhojen vaino on todellisuutta. Harry, Ron ja Hermione joutuvat aloittamaan uuden lukuvuoden jännittävissä tunnelmissa. Vuosi ei ole muutenkaan samanlainen kuin muut, sillä tänä vuonna Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnajaiset. Huispausottelut saavat siirtyä sivuun, kun kolme koulua - Tylypahka, Durmstrang ja Beauxbatons - ottavat toisistaan mittaa kolmessa eri koitoksessa.

Minusta oli mielenkiintoista jälleen kerran lukea uusien hahmojen seikkailuja. Päivän Profeetan Rita Luodiko, joka kirjoittaa vain ilkeitä juoruja, oli yhtä aikaa sekä kiinnostava että ärsyttävä hahmo. Minun kävi sääliksi heitä, jotka joutuivat hänen sähäkän sitaattisulkansa uhriksi. Ministeriöstä eläkkeelle jäänyt entinen aurori ja nykyinen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Alastor ´Villisilmä´ Vauhkomieli sai sympatiat puolelleen. Samoin Sirius Musta, jota kävi sääliksi. Lisäksi ihastuin suunnattomasti Posityyhtyseen! Mielestäni Harryn ihastus Cho jäi liian etäiseksi hahmoksi, joka mainittiin vain ohimennen.

Juonikuvioista Hermionen pakkomielle parantaa kotitonttujen asemaa oli välillä hauskaa ja välillä tylsää luettavaa. En oikein osannut päättää, mitä mieltä minä olin asiasta tai mitä tarinalla oikein haettiin. Mielestäni oli surullista lukea, kuinka Ron oli taas kateellinen Harrylle tämän menestyksestä ja varallisuudesta sekä Hermionelle tämän tanssiaisten parista. Mutta Fredin ja Georgen pilatavaroiden myyntiä ja oman yrityksen suunnittelua oli hauska seurata! Lisäksi minusta oli hauskaa tavata taas Myrtti haamu sekä taikasauvoja tarkastava Ollivander!

Dumbledoren neuvoista voisi itsekin ottaa mallia: "Jos jäät odottelemaan yksimielistä suosiota, joudut ikävä kyllä viipymään mökissäsi hyvin kauan. Sen jälkeen kun minusta tuli tämän koulun rehtori, ei ole kulunut viikkoakaan ilman että olisin saanut vähintään yhden pöllön, jossa moititaan minun tapaani johtaa koulua. Mutta mitä minun pitäisi tehdä? Lukittautua työhuoneeseeni ja kieltäytyä puhumasta kenellekään?" (s.479) Harry oppii siis olemaan välittämättä muiden puheista, mutta myös sen, että asiat kannattaa tehdä ajallaan, sillä muuten voi käydä huonosti. Oppimista asioiden käsittelyssä olisi myös Winky kotitontulla, joka työttömäksi jäätyään ratkeaa ryyppäämään kermakaljaa. Weasleyn äidille taas kelpaisi mediakasvatus, sillä hän uskoo kaiken, mitä lehdissä kirjoitetaan. Hagrid puolestaan kokee vihaa ulkomaalaisia kohtaan, sillä he ovat hänen mielestään vain urkkimassa häneltä tietoja. Toisaalta hän itse saa kokea, kuinka erilaisuus herättää muissa ennakkoluuloja.

Mielestäni oli mielenkiintoista tutustua myös uusiin salaisuuksiin.
Tässä lista juonipaljastuksista:
- Hermione pääsee eroon isoista hampaistaan
- Madame Maxime ja Hagrid ovat puolijättiläisiä
- Kalkaros on kuolonsyöjä ja kaksoisvakooja
- Barty Kyyry joutuu oman poikansa tappamaksi
- Barty Kyyry Jr, jota Winky kotitonttu hoiti salaa, esiintyy Vauhkomielenä ja on kuolonsyöjä
- Ankeuttaja tappaa Barty Kyyry nuoremman 
- Ludo Bagman on peliveloissa maahisille
- Lucius Malfoy on kuolonsyöjä
- Kuolonsyöjä Irkoroff vapautettiin Azkabanista, kun hän kavalsi kumppaninsa
- Jättiläiset ja ankeuttajat taistelevat Voldemortin puolella
- Bertha Jorkins on murhattu
- Järvessä asuu vedenväkeä ja kirskuristajia
- Toffee ei usko, että Voldemort on palannut
- Frank Longbottom oli aurori, nyt hän on vaimonsa kanssa sairaalassa
- Voldemort syntyy uudestaan ja tappaa Amos Diggoryn pojan Cedricin

Kirjasta tehty elokuva ilmestyi vuonna 2005:



Annan kirjalle viisi tähteä. Kirja on jälleen kerran taidokkasti rakennettu. Se sisältää pitkin matkaa pieniä vihjeitä, joiden avulla tarina nivoutuu lopussa yhteen. En voi edelleenkään kuin hämmästellä kirjailijan lahjakkuutta ja mielikuvitusta.

Lue myös:

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja feeniksin kilta


Helmet lukuhaaste 2016: 25. Kirjassa on yli 500 sivua

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Lauantain lukumaraton



Päätin aivan yllättäin pitää lukumaratonin lauantaina 6.2.2016! En ole koskaan aiemmin osallistunut lukumaratoniin tai järjestänyt sitä itse. Olen pikemminkin ajatellut, että sellainen ei ole minua varten ja etten halua osallistua sellaiseen. Pelkäsin, etten nauti lukemisesta, vaan kyttään kaiken aikaa luettujen sivujen määrää. Minua oli kuitenkin kannustettu kokeilemaan joskus lukumaratonia. Eilen minua sitten laiskotti. Minua myös harmitti, etten ollut edennyt kolmessa kesken olevassa kirjassa eteenpäin. Sitä paitsi J.K. Rowlingin Harry Potter ja liekehtivä pikari on ollut minulla jo aivan liian pitkään lainassa... Otin lukumaratonia varten esille seuraavat kirjat: J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari, Anna Hallava: Sammakkoprinsessa sekä Laura Restrepo: Intohimon saari.

klo 11.00 - 12.00

Päätin siis aloittaa lukumaratonin Harry Potterilla. Aloitus tuntui kuitenkin hieman ankealta, sillä lukemillani sivuilla Harrya kiusattiin kaiken aikaa ja Ron oli vihainen ja kateellinen Harrylle. Minua myös harmitti huomata, kuinka tavattoman hidas lukija olen.

28 luettua sivua

klo 12.00 - 13.00

Toisen tunnin aikana kirja tempaisi minut paremmin mukaansa, sillä sain lukea paljon jännittäviä juttuja lohikäärmeistä, Siriuksesta, kuolonsyöjistä ja kadonneesta noidasta.

68 luettua sivua

klo 14.30 - 15.30

Kotitöiden jälkeen jatkoin taas Harry Potterin parissa, sillä janosin tietää lisää jännittävistä seikkailuista. En joutunut pettymään, sillä kotitontuissa riitti ihmettelemistä.

97 luettua sivua

klo 15.30 - 16.30

Mielestäni oli hauskaa lukea Tylypahkassa järjestetyistä tanssiaisista. Katsoin youtubesta myös videon elokuvan kohtauksesta. Se oli melkein samanlainen kuin kirjassa. En ajatellut enää, kuinka monta sivua olin onnistunut lukemaan tunnin aikana.

133 luettua sivua

klo 16.30 - 17.30

En malttanut vaihtaa kirjaa, sillä olin täysin kiinni velhomaailmassa. Fredin ja Georgen pilailutuotteet, puolijättiläiset, mystinen Barty Kyyryn katoaminen ja maahiset!

167 luettua sivua

klo 17.30 - 18.30

Aika kului lentäen! Myrtti haamu on aivan mahtava! Puuhastelin samalla kotitöitä.

187 luettua sivua

klo 18.30 - 19.30

Mihin tunti hävisi? Kalkaroksen mystiset puuhat ja menneisyys!

214 luettua sivua



klo 19.30 - 20.30

Oliko kello jo noin paljon? En halunnut vaihtaa kirjaa. Olin päässyt niin hyvään rytmiin, vaikka olenkin hidas lukija. Vedenväen upea valtakunta, kirskuristajat ja Me Noidat -lehti! Mikä mielikuvitus!

242 luettua sivua

klo 20.30 - 21.30

Vastahan minä aloitin tämän lukumaratonin! Sirius parka, kotitonttu Winky parka, Hermione parka, Kyyry parka, Bertha parka... Kaikille sattui nyt ikäviä asioita.

280 luettua sivua

klo 21.30 - 22.30

Kohta pitäisi mennä nukkumaan! Hagridia kalvoi viha ulkomaalaisia kohtaan, mistä ajatukseni lähtivät harhailemaan nykypäivän tilanteeseen.

311 luettua sivua

klo 22.30 - 23.30

Minunhan piti lopettaa jo! Silmät alkoivat lupsaa kiinni. Ajatuseulasta oli silti pakko saada lukea!

Sain lukumaratonin aikana luettua 342 sivua! Ja pääsin melkein kirjan loppuun asti. Tästä tulikin loppujen lopuksi Potter maraton!

Oletko pitänyt ekstempore lukumaratoneja? Muita kommentteja?