perjantai 30. joulukuuta 2016

Lukuisaa uutta vuotta 2017!



Haluaisin kiittää kaikkia lukijoita, kommentoijia ja kannustajia kuluneesta vuodesta 2016!

Tämä vuosi on ollut antoisa kirjojen saralla, sillä en ole varmaan koskaan lukenut yhtä paljon kirjoja kuin tänä vuonna. Olen pääsääntöisesti nauttinut kaikista lukemistani 76 kirjasta, sillä mielestäni laatu on kuitenkin aina tärkeämpää kuin määrä. Yksi vuoden parhaimmista kokemuksista on ollut päästä kirjabloggaajan asemassa Helsingin kirjamessuille ja tavata kirjailijoita ja muita kirjabloggaajia. Olen osallistunut lukumaratoneihin ja lukuhaasteisiin. Vuoteeni on kuulunut myös Helsingin kirjastoissa vierailu.

En malta odottaa alkavaa vuotta 2017, sillä uskon, että se tuo lisää uusia kokemuksia ja kirjaelämyksiä! Tavoitteenani on lukea etenkin suomalaisia kirjoja, sillä Suomi täyttää tulevana vuonna 100 vuotta. Olen mukana HelMet lukuhaasteessa ja Kirjablogit ja 101 kirjaa projektissa. Uskon, että lukemani kirjat ovat tavoitteista huolimatta tulevanakin vuonna yhtä monipuolisia kuin tänäkin vuonna. Ja ei sitä tiedä, vaikka innostuisin osallistumaan uusiin lukuhaasteisiin, joista löydän jotain aivan uutta.

Voitte halutessanne laittaa kommentteihin palautetta, toiveita tai muuta kerrottavaa! Kohti uutta vuotta 2017!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Rauhallista joulua!



Haluaisin toivottaa kaikille rauhallista joulun aikaa!

Hiljennytään kanssaihmisten kanssa iloittuamme ja jouluaterian nautittuamme ihastelemaan joulun tunnelmaa kynttilöiden valossa ja kirja sylissä.

torstai 22. joulukuuta 2016

Sara Medberg: Kreivin käsivarsilla



Kirja on saatu arvostelukappaleena.

"Mutta enhän edes tunne teitä!"

Medberg, Sara: Kreivin käsivarsilla
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Books on Demand GmbH
Sivumäärä: 195


1800-luvun alun Pohjolassa vallitsee myrskyinen syysilta. Tuntematon mies kolkuttaa kartanon oveen, jonka lakeija suuntaa avaamaan. Tilanteesta häkeltynyt neiti Isabella Ehrenfelt kierähtää alimmat porrasaskelmat alas suoraan raamikkaan herrasmiehen jalkoihin. Mies väittää olevansa Isabellan holhooja kreivi Constantin ja tulleensa noutamaan neidon mukaansa. Kotilinnaan seikkaperäisen matkan jälkeen saavuttuaan ja matkan rasituksista toivuttuaan Isabella saa kuulla, että hänen on naitava kreivi oman turvallisuutensa tähden.

"Tyytyväisesti huokaisten Isabella nukahti uudelleen. Hän ei aavistanut, että varjomainen hahmo loikkasi äänettömästi alas linnanpihaa kiertävän muurin päältä. Se lipui kalliojyrkänteen laidalla kasvavien pensaiden lomaan ja katosi näkyvistä. Pian etäältä kuului kavioiden kumua." (s.39)

Tästä pohjoismaisesta tuhkimotarinasta ei puutu romantiikkaa eikä jännitystä. Viattoman ja lapsekkaan neiti Isabellan tarinaa ryysyistä rikkauksiin on ihastuttavaa seurata. Hän nauttii vaaleanpunaisessa makuukamarissaan loikoilusta, ostoksilla käymisestä, sokerileivosten syömisestä ja kutsujen emännöinnistä. Ajoittaisesta päättäväisyydestään huolimatta hän on jatkuvasti niin ´neitoa pulassa´ kuin olla ja voi, mikä luultavasti johtuu tottumisesta holhoojajärjestelmään, joka saattaa naimattomat naiset miehistä riippuvaisiksi. Kreivi Constantin puolestaan käyttäytyy synkkämielisesti, varautuneesti ja kaksijakoisesti neitoa kohtaan. Hänen toiminnassaan ei välillä ole mitään logiikkaa, mutta kuten arvata saattaa, kirjalla on aika ennalta-arvattava loppu.

 "Isabella vaikeni äkisti kun hän kääntyessään lähteäkseen huomasi kreivi Constantinin seisovan aivan takanaan. Kreivin katseesta kuvastui sellainen pidätelty kaipaus, että Isabellan sydän teki hurjan hypyn." (s. 147-148)

Maisemat, puvut, ruoat, sisustus sekä ajalle tyypilliset tavat on kuvailtu elävästi ja kauniisti. Tapahtumissa on pienoista neitietsivämäistä epäuskottavuutta, ja kirja olisi toiminut mielestäni ihan hyvin ilman turhia Jane Austen viittauksiakin (paitsi jos ne olivat välttämättömiä ja vaadittuja Medbergin akateemisen tutkimusaiheen kannalta - hän käsittelee teoksessaan tutkimusaihettaan - "tyttöjen kasvatusta ja nuorten naisten elämää 1700- ja 1800- luvuilla - kaunokirjallisesta näkökulmasta"). Voin suositella kirjaa kaikille vaaleanpunaisesta hattarasta, historiasta, seikkailuista ja romantiikasta pitäville!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kirjabloggaajien joulukalenteri: 21. luukku



Osallistun ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien joulukalenteriin. Eilen luukku aukesi Pauline von Dahl -blogissa ja huomenna voi suunnata Luettua elämää -blogiin. Kaikki tämän vuoden joulukalenterin luukut löytyvät listattuna Hyllytontun höpinöitä -blogista.

21.luukku aukeaa:

Mistä joulu on tehty?

Joulu on tehty
rusinoista, manteleista,
tuoksuista mausteisista,
hyvästä ruoasta,
lämpimistä ajatuksista.

Joulu on tehty
hyvistä teoista, lahjoituksista,
kynttilän valosta, auttamisen halusta,
toivosta,
hiljaisuudesta.



Joulu on tehty
tontuista, pukeista,
lahjapapereista,
kuusen tuoksuista,
nauravista suista.

Joulu on tehty
pehmeistä paketeista,
karamellipapereista,
ja
kirjoista,
ja
kirjoista.



Joulu on tehty
äidistä, lapsesta,
paimenista, tietäjistä,
enkeleistä, pyhistä ajatuksista,
toivoa luovista tähdistä.



Joulu on tehty haikeudesta,
kaipuusta, surusta,
hartaudesta,
perheenjäsenten tuesta.

Joulu on tehty tavoittamattomista unelmista.



Haluaisin toivottaa kaikille rauhallista joulun odotusta.


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

James Frey: Endgame: Pelin säännöt



"Loppu on lähellä."

Frey, James; Johnson-Shelton, Nils: Endgame: Pelin säännöt
Kirjasarja: Endgame, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Rules of the Game: An Endgame Novel
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Ulla Selkälä
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 355


Endgame -kirjasarja on tullut päätökseensä. Maan avain ja taivaan avain on löydetty, minkä jälkeen on enää etsittävä auringon avain. Joukko pelaajia on päättänyt liittoutua lopettaakseen koko loppupelin ja tappaakseen sen järjestäjän Kebler 22b:n. Heidän vastassaan on Maccabee, joka haluaa voittaa pelin taatakseen sukunsa pelastumisen, sekä An Liu, joka tuhoaa kaiken, mikä liikkuu. Shari puolestaan haluaisi vain pelastaa tyttärensä Alicen. Ongelmia tuottavat myös maapallon ihmiset, sillä nyt kaikki tietävät loppupelistä. Maailma on kaaoksessa, hinnat kohoavat pilviin ja rikkaat piiloutuvat maan alle odottamaan maailmanloppua.

"Tulossa on tornadoja, tulvia, maanvyöryjä, tuhkaa, pelkoa, puutetta, kärsimystä, kuolemaa. Tulossa on tulimyrskyjä. Asteroidin jälkeinen jääkausi." (s.47)

Kirja jatkoi samalla linjalla kuin edeltävät osat elokuvamaisuudessaan taistelukohtauksineen, takaa-ajoineen ja yllättävine käänteineen. Seurasin mielenkiinnolla jokaisen hahmon matkaa kohti loppua. En joutunut pettymään juoneen, vaikkakin tuonpuoleisen ja henkiolentojen tuominen tähän päätösosaan olivat mielestäni huono ja ihan turha siirto. Tarina olisi toiminut vallan hyvin ilman sitä ulottuvuutta. Voin kuitenkin suositella tätä kirjasarjaa toiminnasta, avaruusolennoista ja dystopiasta pitäville!

lauantai 17. joulukuuta 2016

J.K. Rowling: Harry Potter ja kirottu lapsi



"Minä tiesin, että oli virhe tulla tänne."

Rowling, J.K.: Harry Potter ja kirottu lapsi
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two - (Special Rehearsal Edition Script)
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 446


J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne loivat tarinan, jonka Jack Thorne kirjoitti näytelmäksi. Kirjassa on siis näytelmän käsikirjoitus, jonka pohjalta sovitettua näytelmää esitettiin Lontoon West Endissä 30.7.2016 alkaen.

Esirippu aukeaa. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin... Harry Potter on aikuinen mies, jolla on vaativa työ taikaministeriössä ja huollettavanaan kolme lasta yhdessä vaimonsa Ginnyn kanssa. Orpous, kurjaakin kurjempi lapsuus Dursleyn perheessä sekä taistelu Voldemortia vastaan ovat jättäneet mieheen pysyvät jäljet. Hän ei oikein osaa olla hyvä isä lapsilleen - etenkään pojalleen Albukselle, joka kokee isänsä nimen olevan liian suuri taakka kannettavaksi. Albus ei välttämättä haluakaan toistaa isänsä jalanjälkiä hankkimalla rohkelikkoystäväpiiriä tai menestymällä yhtä hyvin kuin kaimansa, maailman suurimmat velhot Albus Dumbledore ja Severus Snape. Tylypahka oli Harrylle maailman paras paikka, mutta Albukselle se on pelkkä kärsimyksen kappeli - kunnes pojan eteen ilmestyy pakokeino seikkailun tielle.

Rose: Al. Meidän pitää keskittyä.
Albus: Mihin meidän pitää keskittyä?
Rose: Siihen kenen kanssa ystävystymme. Minun äitini ja isänihän tapasivat sinun isäsi, kun olivat ensimmäistä kertaa Tylypahkan pikajunassa...
Albus: Eli meidän täytyy nyt valita ystävämme lopuksi elämää? Aika pelottavaa. (s.23-24)

Ahmin kirjan miltei yhdeltä istumalta, sillä se oli nopealukuinen ja jännittävä. Halusin palavasti tietää, miten tarinassa lopulta käy. Kirjan luettuani en osannut sanoa, pidinkö siitä vai en. Olo oli jotenkin hämmentynyt. En osannut sanoa, olivatko juoniratkaisut onnistuneita ja hahmojen teot heille sopivia. Kirjan lukeminen oli välillä hieman haastavaa, sillä näin sieluni silmin vuorotellen hahmot taikamaailmassa, kuten muita Harry Potter -kirjoja lukiessa, ja vuorotellen näyttelijöinä teatterin lavalla. Mietin, millaiset kulissit kyseisessä kohtauksessa voisi olla ja miten valot, puvustus ja äänet on toteutettu.

Ymmärsin, miksi juoni oli rakennettu siten kuin se oli rakennettu, sillä teatterissa ihmiset varmasti haluavat nähdä Harry Potter -kirjojen eeppiset kohtaukset silmiensä edessä. He tuskin kuitenkaan toivoisivat pelkkää kirjoista tehtyä teatteriversiota, sillä se olisi yllätyksetöntä ja tylsää. Näytelmän juonirakenteen avulla tarinaan saatiin mukaan vanhat tutut ja jo kuolleet hahmot sekä legendaariset kohtaukset.

Hetken hengähdettyäni sain todeta pitäneeni tarinasta paljon. Siinä oli huumoria, taikaa, melankoliaa, nostalgiaa ja jännitystä. Parasta kirjassa oli ajassa ja eri todellisuuksissa matkustaminen! Rakastan sellaisia tarinoita! Voi kunpa minulla olisi mahdollisuus mennä katsomaan tätä näytelmää, sillä rakastan teatteria ja olen tykästynyt pottermaailmaan. Liput ovat ilmeisesti kuitenkin kiven alla ja Lontooseen on muutenkin hieman haastavaa lähteä...

tiistai 13. joulukuuta 2016

Akira Himekawa: The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 2



"Why do you always cover your face?"

Himekawa, Akira: The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 2
Julkaistu: 2011
Alkuperäinen julkaisu: 2008
Alkuperäinen nimi: Zelda no densetsu - toki no ocarina - ge
Mistä maasta: Japani

Kääntäjä: John Werry
Kustantaja: Shogakukan Inc.
Sivumäärä: 191


Tarina alkaa kirjassa The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 1. Link huomaa olevansa aikuinen Ganondorfin hallitsemassa maailmassa. Hän ryntää etsimään prinsessa Zeldaa ja pelastamaan ystäviään. Hänen urhea matkansa kulkee maatilalta veden syvyyksiin ja aavikolle asti. Lopussa tietenkin on eeppinen taistelu pahaa vastaan.

"I was raised as a kokiri, but was suddenly told I´m really a hylian. Not just that. I´m a hero who will save Hyrule. Now I´m fighting against the gerudo. I don´t question any of that... it´s just... I´m missing seven years that everyone else has." (s.36)

Pidin sarjakuvasta, sillä se sisälsi vanhoja tuttuja ja nostalgisia hahmoja saman nimisestä Nintendo 64 -pelistä. Tarina vain kulki hieman eri latuja, ja siinä oli mausteena myös huumoria. Toisaalta se oli harmi, mutta toisaalta mielenkiinto pysyi yllä, kun en tiennyt ihan tarkkaan, mitä tarina piti sisällään. Kirjan lopussa oli pari bonus tarinaa: The Skull Kid and the Mask part 1 ja 2 sekä Rouru of the Watarara. Ensimmäinen kertoi metsään kadonneesta pojasta ja toinen erään olennon kasvutarinan. Kumpikin tarinoista oli opettavainen.

"Nobody answered, nobody came. It was so dark and I was scared." (s.153)

Tutustumismatka mangasarjakuviin sekä The Legend of Zelda -sarjakuviin on ollut antoisa! En ole koskaan aiemmin lukenut tällaisia sarjakuvia. Voin suositella kaikille aiheesta pitäville!


Olen lukenut myös:
Himekawa, Akira: The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 1
Himekawa, Akira: The Legend of Zelda: Majora´s Mask
Ishinomori, Shotaro: The Legend of Zelda: A Link to the Past

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Helmet lukuhaaste suoritettu (50/50)!



Olen nyt suorittanut HelMet lukuhaasteen 2016! Olo on onnellinen, sillä voitin itseni pääsemällä haasteen loppuun asti. Olen ylpeä itsestäni!

Matkan varrella tartuin nostalgisiin lapsuuden ja nuoruuden aikaisiin kirjoihin sekä koulussa lukematta jääneisiin aarteisiin ja vanhoihin vihollisiin. Tutustuin täysin uusiin tuttavuuksiin ja mukavuusalueen ulkopuolisiin teoksiin, mutta myös tuttuihin ja turvallisiin vaihtoehtoihin. Pidin lukemisen monipuolisena ja mielialan korkealla.



Kuulin huhua, että ensi vuodelle olisi tulossa uusi haaste. Tämä oli aika rankka luku-urakka (varsinkin kun luin tämän lisäksi paljon muitakin kirjoja), joten olen kahden vaiheilla, osallistunko haasteeseen uudestaan. Toisaalta haaste antoi minulle enemmän kuin otti. Löysin sen kautta aarteita, joihin tuskin olisin muuten tarttunut. Katsotaan, mitä ensi vuoden kirja-aiheet pitävät sisällään, ja päätetään sitten!

Miten haaste on Sinulla sujunut? Olisi mukava kuulla kokemuksia! Onnea kaikille haasteen suorittaneille tai pian loppuun asti pääseville! Ja muistakaa, että haasteen voi tosiaan suorittaa vain osittainkin!



Haaste:

Järjestäjä: HelMet
Kesto: Vuosi 2016
Säännöt: Lue vuoden aikana 50 kirjaa, jotka sopivat sivulta löytyvän listan aiheisiin.

Joulukuussa haasteeseen lukemani kirjat:

Jussi Kaakinen: Suomen lasten historia (14. Historiaa käsittelevä tietokirja)

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus (27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja)

Jane Austen: Viisasteleva sydän (33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja)



Kaikki 50 kirjaa:
  1. Ruuasta kertova kirja / Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja jännittävät jälkiruoat
  2. Matkakertomus / Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä
  3. Kirjassa rakastutaan / Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan
  4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja / Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
  5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman / Salla Simukka: Punainen kuin veri
  6. Kirjastosta kertova kirja / Jacques Bonnett: Kirjaston henget
  7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja / Jean-Christophe Rufin: Globalia
  8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin / Anna Hallava: Sammakkoprinsessa
  9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja / Patrick Ness: The Rest of Us Just Live Here
  10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja / Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä
  11. Sarjakuvakirja / Neil Gaiman: Batman: Viimeinen Batman-tarina
  12. Näytelmä / William Shakespeare: Myrsky
  13. Kirjan nimi on kysymys / Tove Jansson: Kuka lohduttaisi nyytiä?
  14. Historiaa käsittelevä tietokirja / Jussi Kaakinen: Suomen lasten historia
  15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma / Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
  16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta / Chuck Palahniuk: Kirottu
  17. Kirjassa juhlitaan / Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
  18. Lastenkirja / Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
  19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi / Nadia Cohen: Jennifer Lawrence: Girl On Fire
  20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan / Erin Morgenstern: Yösirkus
  21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja / Horace Walpole: Otranton linna
  22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.) / Andrew O´Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
  23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.) / Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala
  24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja / Ida Simons: Tyhmä neitsyt
  25. Kirjassa on yli 500 sivua / J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
  26. Elämäkerta tai muistelmateos / Ozzy Osbourne: Minä, Ozzy
  27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja / Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
  28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja / Hannu Kilpeläinen, Saija Pelvas: Muistojen Karjala
  29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja / James Frey; Nils Johnson-Shelton: Endgame: Taivaan avain
  30. Viihteellinen kirja / Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Lumottu
  31. Olympialaisista kertova kirja / Anton Rippon: Hitlerin olympialaiset 1936
  32. Kirjassa on myrsky / Tove Jansson: Muumipappa ja meri
  33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja / Jane Austen: Viisasteleva sydän
  34. Keskustelua herättänyt kirja / Anne Frank: Päiväkirja
  35. Kirjassa ollaan avaruudessa / Antoine De Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
  36. Kokoelma esseitä tai kolumneja / Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa
  37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan / K. K. Alongi: Kevätuhrit
  38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja / Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus
  39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja / Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon
  40. Eläkeläisen suosittelema kirja / Roman Schatz: Voi maamme Suomi
  41. Kirjassa lähetetään kirjeitä / Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
  42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja / Nura Farah: Aavikon tyttäret
  43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) / Françoise Gilot, Carlton Lake: Elämä Picasson rinnalla
  44. Kirjassa joku kuolee / E.M. Forster: Italialainen avioliitto
  45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja / Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja
  46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja / Salla Simukka: Valkea kuin lumi
  47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja / Laura Restrepo: Intohimon saari
  48. Kirjassa on alle 150 sivua / Cecelia Ahern: Tyttö peilissä
  49. Vuonna 2016 julkaistu kirja / Anna Hallava: Operaatio Huulituli
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja / Paula Hawkins: Nainen junassa
Kaikki haasteeseen lukemani kirjat löytyvät myös HelMet lukuhaaste sivultani.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Jane Austen: Viisasteleva sydän



"Oliko ihme, että käyttäydyin kuin narri?"

Austen, Jane: Viisasteleva sydän
Ensimmäinen suomenkielinen julkaisu: 1951
Alkuperäinen julkaisu: 1818
Alkuperäinen nimi: Persuasion
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kristiina Kivivuori
Kustantaja: WSOY, yhteistyössä Bonnier Books Finland
Sivumäärä: 311

Aatelisneito Anne Elliott tapaa sattumalta nuoruuden rakastettunsa, jonka kanssa solmitun kihlauksen purusta on kulunut kahdeksan vuotta. Anne koki tuolloin velvollisuudekseen kuunnella äidin roolissa toimineen lady Russellin neuvoja ennemmin kuin omaa sydäntään. Nykyiseltä titteliltään kapteeni Wentworth puolestaan loukkasi tunteensa ja piti Annen luonnetta heikkona. Entiset rakastavaiset huomaavat kohtaavansa toisiaan yhteisten tuttavien kautta lukuisia kertoja ja tuntevat tahoillaan mustasukkaisuuden värähdyksiä ja menneisyyden muistoja. Lähipiirissäkin koetaan suuria tunteita rakkauden, onnettomuuden ja muuttuneen varallisuuden saralla.

"Tunti tällaista joutenoloa ja tällaista mietiskelyä, pimeä marraskuinen päivä, ohut tihkusade, joka melkein samensi näkyvistä senkin vähän mitä ikkunoista yleensä erotti - tämä kaikki riitti luomaan mielialan, johon lady Russellin vaunujen kolina toi ylen tervetulleen muutoksen -" (s.149)

Ah, niin ihanan soljuvaa ja romanttista kieltä. Lämminhenkistä ihmisten luonteenpiirteiden ja ulkoisten olemuksien sekä arkielämän pohdiskelua. Naisten ja miesten eroavaisuuksien tarkastelua. Suuria tunteita, säätytietoista kanssakäymistä ja eleganttia keskustelua tarkoin laadittujen sääntöjen mukaan. Jane Austenin kirjat kestävät aikaa!

"Hän oli toivonut jo olevansa järkevä ja viisas; mutta ah, valitettavasti hänen täytyi tunnustaa itselleen, ettei ollutkaan vielä viisas." (s.218)


Helmet lukuhaaste 2016: 33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
 

perjantai 9. joulukuuta 2016

Akira Himekawa: The Legend of Zelda: Majora´s Mask



"When the moon is full and things seem creepy."

Himekawa, Akira: The Legend of Zelda: Majora´s Mask
Julkaistu: 2009
Alkuperäinen nimi: Zelda no densetsu - mujura no kamen
Mistä maasta: Japani
Sivumäärä:
207

Kirjan tarina on jatkoa kirjoille The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 1 ja 2. Link yrittää etsiä rakasta keijuaan, kun hän törmää outoon naamiokasvoiseen poikaan, joka varastaa hänen soittimensa. Link lähtee jahtaamaan poikaa ja joutuu aivan toiseen maailmaan, jossa kuu uhkaa tippua taivaalta. Kaupungin asukkaat haluaisivat vamistautua karnevaaleihin, mutta jotkut puhuvat evakuoinnin puolesta. Surullisinta on seurata Anjun tarinaa, sillä hänen olisi määrä mennä karnevaalien aikaan naimisiin, mutta hänen sulhasensa on kadonnut. Link päättää ottaa asukkaiden pelastamisen tehtäväkseen ja ryhtyy purkamaan kaikkialla vallitsevia kirouksia yksi toisensa jälkeen. Naamioilla näyttää olevan tärkeä osansa ratkaisun kannalta. Kirjan lopussa on myös oheistarina siitä, kuinka Majora niminen naamio alun perin syntyi.

"It´s said that those who wear it are possessed by an incredibly evil power. According to legend, Majora´s Mask brought such immense catastrophe that, in fear, our ancestors sealed it away in darkness forever, hoping to save the world from its evil." (s.62)

Pidin aikoinaan paljon The Legend of Zelda: Ocarina of Time Nintendo 64 -pelistä, minkä seurauksena pelasin myös Majora´s Mask -peliä. Mangasarjakuviin tutustuminen on ollut äärimmäisen nostalgista. Vanhat tutut hahmot heräävät uudella tavalla eloon. Rakastan tätä tarinaa etenkin sen vuoksi, että siinä matkustetaan ajassa.


tiistai 6. joulukuuta 2016

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus



"Hyvää huomenta, ylistetty olkoon Jumala."

Adichie, Chimamanda Ngozi: Purppuranpunainen hibiskus
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2003, USA
Alkuperäinen nimi: Purple Hibiscus
Mistä maasta: Nigeria
Suomentanut: Kristiina Savikurki
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 326


Kambili Achike on kasvamassa nuoreksi naiseksi katolista uskoa kiihkeästi harjoittavan isän tarkan valvonnan alla. Nigerialainen perhe on omaksunut uskonnon brittiläisiltä lähetyssaarnaajilta, joita isä palvoo mieluummin kuin kunnioittaa oman isänsä harjoittamia perinteitä. Rikkaana miehenä hän lahjoittaa suuren osan rahoistaan eri hyväntekeväisyyskohteille ja ohi kulkeville kerjäläisille, kun oma vaimo ja lapset elävät ilman ylimääräisiä mukavuuksia tiukkaa aikataulua noudattaen. Kambili saa koulussa kokea syrjintää kateellisilta nuorilta, jotka eivät osaa aavistaakaan, että kulissien takana piilee kaikkea muuta kuin helppo elämä. Tyranni-isä käyttää väkivaltaa motivoidakseen lapsiaan ja vaimoaan toimimaan paremmin. Hän rankaisee heitä mielivaltaisesti mitä julmimmilla tavoilla. Kambili haluaa kaikesta huolimatta miellyttää isää ja saada hänen hyväksyntänsä. Kotona vallitsee alituinen pelon ilmapiiri eikä sitä helpota yhtään taustalla vallitseva poliittinen epävakaisuus vallankaappauksineen ja korruptoituneine poliiseineen. Perheen elämä alkaa pikku hiljaa muuttua, kun Kambili lähtee veljensä Jajan kanssa Ifeoma-tädin luokse serkkujaan tapaamaan. Köyhässä kodissa lauletaan, katsotaan televisiota, kuunnellaan musiikkia ja nauretaan - ja pihassa kukkii purppuranpunainen hibiskus.

"´Lattialla on verta´, Jaja sanoi. ´Haen harjan kylpyhuoneesta.´ Aloimme pestä pois verivanaa, joka jatkui alas eteiseen asti, aivan kuin joku olisi vienyt alakertaan vuotavan vesiväriastian. Jaja kuurasi ja minä kuivasin." (s.41)

Olen kertakaikkisen sanaton. En osaa kuvailla, kuinka suuren vaikutuksen kirja teki minuun. Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta, sillä sen todellisilta tuntuvat tapahtumat ja sanoma imivät minut mukaansa kuin olisin itsekin ollut paikalla. En ole lukenut miltei ollenkaan afrikkalaista kirjallisuutta, joten olen onnellinen, että pääsin tarttumaan tähän kirjaan HelMet lukuhaasteen kautta. Kirja oli ahdistava ja surullinen pienine toivon pilkahduksineen. Sain paljon ajattelemisen aihetta liittyen eri kulttuureihin, rahan merkitykseen, perheväkivaltaan, erilaisiin kasvatusmenetelmiin, valinnanvapauteen ja ääriuskonnollisuuteen.

"Ifeoma-täti nauroi iloisesti ja sipaisi kädellään kukkaa, jonka syvä purppura läheni sinistä." (s.141)


Helmet lukuhaaste 2016: 27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Jussi Kaakinen: Suomen lasten historia



"Samaan aikaan..."

Kaakinen, Jussi; Kuisma, Juha; Manninen, Kirsti: Suomen lasten historia
Julkaistu: 2005
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 221


Kirja kertoo suomalaisista lapsista eri aikakausilla. Se koostuu tarinoista, joissa päähenkilöinä ovat aina tyttö, poika ja koira. Kieli on kyseiseen aikaan sopivaa, ja tekstistä käy ilmi ajalle tyypilliset tavat, pukeutuminen, ruokakulttuuri ja lasten asema. Tarinoiden välissä on tietoaukeama, josta käy tarkemmin ilmi muun muassa eri keksinnöt, uskonnot, tavarat, hallitsijat, sodat ja asumukset. Kirjassa on hieno ja aikakautta elävöittävä kuvitus.

"Vaan juuri silloin kuului ulkoa terävä pamaus ihan kuin olisi pyssyllä ammuttu, ja kohta toinen ja kolmas ja vaikka kuinka monta. Samassa liiterin takana maantiellä vilahti jokin valo, niin kuin olisi autolla ajettu oikein lujaa, ja heti perään toinen ja kolmas..." (s.169)

Kirja toimi pikakelauksena ja hyvänä kertauksena Suomen historiaan. Tietoaukeamilta saattoi myös löytää jotain uutta ja jännittävää. En ollut muistanut, että 1870-luvulla Suomen kellot laitettiin samaan aikaan. Ennen sitä joka paikkakunnalla oli ollut oma kellonaika, joka oli katsottu keskipäivän auringon asennosta. Entä sitten 1700-luvun alun sotilaiden lempinimet. Moni suomalainen sukunimi on lähtöisin kyseisestä lempinimestä. Sotilaille piti keksiä nimiä, koska kaikki olivat tyyliin Matti Matinpoikia.

Suosittelen tutustumaan Suomen historiaan varsinkin näin itsenäisyyspäivän alla!


Helmet lukuhaaste 2016: 14. Historiaa käsittelevä tietokirja

lauantai 3. joulukuuta 2016

Helmet lukuhaaste 47/50

Marraskuussa luin HelMet lukuhaasteeseen kaksi kirjaa.



Viimeisiä viedään! Enää kolme kirjaa jäljellä!


Marraskuussa haasteeseen lukemani kirjat:

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä (2. Matkakertomus)

Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala (23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.))


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste sivulleni.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kiera Cass: Eliitti



"Millaista on olla rakastunut?"

Cass, Kiera: Eliitti
Kirjasarja: Valinta / The Selection, osa 2
Muut osat: Osa 1 ja osa 3
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: The Elite
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Laura Haavisto
Kustantaja: Pen & Paper
Sivumäärä: 317

Valinnassa on enää kuusi nuorta naista jäljellä. Prinssi Maxon viettää jokaisen neitokaisen kanssa aikaa ja valmistautuu samalla tulevaisuuteensa kuninkaana. America saa huomata kilpailun kovetessa, että hänen asemansa ei olekaan niin luja kuin hän on kuvitellut. Hänen päänsä alkaa olla aika pyörällä, kun hän ei enää osaa erottaa totuutta teeskentelystä. Lisäksi kapinallisten hyökkäykset, perheen tapaaminen pitkästä aikaa ja neidoille osoitetut vaikeat poliittiset tehtävät saavat stressitason kohoamaan äärimmilleen. Eikä sekään auta asiaan, että entinen poikaystävä, nykyinen kaartinupseeri Aspen, vartioi oven takana hänen untaan. America ei osaa sanoa, ketä hän rakastaa ja kuka välittää hänestä aidosti. Hän kaipaisi lisää aikaa selvittää tunteensa sekä totuttautua ajatukseen prinsessana elämisestä ja siihen kuuluvista velvollisuuksista.

"Puutarhasta oli eittämättä tullut meidän paikkamme. Melkein aina kun saimme olla kahden, menimme sinne. Se oli räikeä vastakohta sille, miten olin viettänyt aikani Aspenin kanssa: ahtautuneena pieneen, takapihallamme sijainneeseen puumajaan - ainoaan paikkaan, jossa olimme voineet olla turvallisesti kahdestaan. Yhtäkkiä mietin, oliko Aspen jossain täällä, huomaamattomana lukuisten vartijoiden joukossa, katselemassa miten Maxon piti minua kädestä." (s.23)

Tarina on edelleen epäuskottava ja hivenen lapsellinenkin, mutta silti niin koukuttava. Etenkin tästä kirjasta tulee mieleen Unelmien poikamies -tv-ohjelma, sillä nuoret naiset saavat todeta tunteilla pelaamisen olevan raakaa peliä, joka jättää jälkeensä särkyneitä sydämiä. Kaikki ei olekaan sitä, miltä näyttää, ja mihinkään ei voi luottaa. Pidin siitä, kuinka American ja Maxonin hahmot saivat lisää lihaa luiden ympärille. Luin mielenkiinnolla etenkin paljastuksia Maxonin suhteesta vanhempiinsa sekä ajattelutavoista koskien politiikkaa ja valintaa. Entä sitten kirjan miljöö! Upea palatsi, ihanat iltapuvut, synkät salakäytävät, salaperäiset huoneet ja valloittava puutarha!

Toivoin ensimmäisen kirjan luettuani, ettei tämä kirja olisi pelkkää kolmiodraamaa. Sitä se pääasiassa olikin, mutta onneksi sain vastauksia muutamiin kysymyksiini siitä, mitä kapinalliset haluavat ja mitä maan historiassa oikeasti on tapahtunut.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala



"He eivät pysty pysäyttämään minua."

Yousafzai, Malala; Lamb, Christina: Minä olen Malala. Koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa.
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: I Am Malala. The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by the Taliban.
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Iso-Markku
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 292


Malala Yousafzai (s.12.7.1997) asui isänsä, äitinsä ja kahden veljensä kanssa Swatissa, Pakistanissa. Ziauddin isän arkeen kuului oman koulun ylläpidon lisäksi erilaisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa esiintyminen. Hänen sydämensä asiana oli puhua luonnonsuojelusta ja lasten oikeuksista koulunkäyntiin. Tor Pekai äiti oli luku- ja kirjoitustaidoton, mutta Malala sai onnekseen käydä koulua. Luokkansa parhaan oppilaan palkinnon lukuisina kertoina voittanut Malala pääsi isänsä mukana eri tilaisuuksiin puhumaan tyttöjen oikeuksista. Hän kirjoitti myös anonyymisti blogia ja antoi lehtihaastatteluja. Hän haaveili poliitikon ammatista. Politiikan lisäksi perheen arkeen kuului tiukasti islamin uskonto. Elämä muuttui haastavaksi talibanisaation vuoksi. Koulutusjärjestelmä ja virkamiehet olivat korruptoituneita, naiset pakotettiin noudattamaan purdah-järjestelmää, merkittäviä arkeologisia kohteita tuhottiin sekä kouluja ja muita rakennuksia pommitettiin matalaksi. Kaikilta kiellettiin musiikin kuuntelu ja tanssiminen sekä elokuvien katselu ja tietokoneen käyttäminen. Aukiolle ilmestyi murhattujen toisinajattelijoiden ruumiita näytille ja ihmisiä ruoskittiin julkisesti. Armeija ja poliisi olivat voimattomia. Kaikki saivat elää jatkuvassa pelon ilmapiirissä. Ziauddin ja Malala jatkoivat kaikesta huolimatta aktivisteina toimimista, vaikka saivat itsekin tappouhkauksia. Ja sitten koulubussissa ammuttiin...

"Talibanit voisivat viedä kynämme ja kirjamme, mutta he eivät voisi estää meitä ajattelemasta." (s.132)

"´Ainoa tavoitteeni´, hän sanoi, ´on kouluttaa lapseni ja kansani niin hyvin kuin pystyn. Mutta kun puolet johtajista valehtelee ja toinen puoli neuvottelee Talibanin kanssa, edessä on umpikuja. Silloin on aika avata suunsa." (s.194-195)

Talibanisaatio onnistui siksi niin hyvin, koska ihmisiltä puuttui koulutus. Tietämättömiä oli helppo huijata taitavasti suunnatulla propagandalla. Luonnonkatastrofien jälkeen Pakistanissa oli myös paljon orpolapsia, jotka sijoitettiin paikkoihin, joissa heille opetettiin halutulla tavalla Koraania. Monia ihmisiä aivopestiin toimimaan itsemurhapommittajina ja tappajina. Talibaniin liittyjissä oli myös huonosti arvostettujen ammattien harjoittajia kuten käsityöläisiä, sillä siten he saivat viimein hyvän aseman. Mielestäni talibanit toimivat koulutusta vastaan, koska tietämättömiä on helpompi hallita. Jumalanpilkkalaki oli varmasti erikoisin keksintö, sillä se antoi lähes vapaat kädet toimia miten tahansa ketä vastaan tahansa - etenkin rauhanrakentajia ja siviilejä.

"Me pelasimme yhdessä krikettiä katoilla tai kadulla, mutta tiesin, että kun tulisimme vanhemmiksi, tyttöjen odotettiin pysyvän sisätiloissa. Meidän odotettaisiin laittavan ruokaa ja tarjoavan sitä veljillemme ja isillemme. Pojat ja miehet voisivat vapaasti vaellella kaupungilla, mutta äitini ja minä emme voisi mennä ulos ilman, että seurassamme olisi miespuolinen sukulainen, vaikkapa sitten vain viisivuotias poika!" (s.28)

"Kun pakistanilaisnaiset sanovat haluavansa olla itsenäisiä, sen ajatellaan tarkoittavan, että emme halua totella isiämme, veljiämme tai aviomiehiämme. - Se tarkoittaa, että haluamme päättää omasta elämästämme. Haluamme voida vapaasti käydä koulua tai mennä töihin. Koraanissa ei missään kohtaa sanota, että naisen tulisi olla riippuvainen miehestä. Taivaasta ei ole tullut sanaa, että jokaisen naisen tulisi kuunnella miestä." (s.197-198)

"Shabanan huonosta käytöksestä puhuttiin paljon, ja miehemme sekä halusivat nähdä hänen tanssivan että halveksivat häntä, koska hän oli tanssija." (s.134)

Kirjan mukaan pakistanilaiset rakastivat salaliittoteorioita, joten 11.9.2001 tehty terroristi-isku Yhdysvaltoihin ja sitä seurannut taistelu terrorismia vastaan löi pökköä pesään. Kukaan ei varmaan vieläkään osaa sanoa, millä puolella Yhdysvallat ja Pakistan olivat. Entä sitten CIA:n lähettämät salaiset agentit ja mystisen huomaamaton Osama bin Ladenin tappaminen. Varmaa kuitenkin on, että armeijan ja talibanin väliset taistelut jatkuvat vielä pitkään.

"Yhdessä seminaareista maakuntamme tiedotusministeri sanoi talibanisaation olevan seuraus maamme politiikasta kouluttaa militantteja ja lähettää heitä Afganistaniin taistelemaan, ensin venäläisiä ja sitten amerikkalaisia vastaan." (s.156)

Malalan mukaan elämän tarkoitus on selviytyä. Hänen mielestään kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. Kirjassa häntä luonnehditaan Pakistanin Äiti Teresaksi ja rauhan ikoniksi. Ainakin hän on poliittisesti tärkeä henkilö, jota lukuisat korkea-arvoiset henkilöt ovat tavanneet. Minulle hän kuvastuu myös tavallisena teinityttönä, joka nauttii ystäviensä seurasta ja hyvistä elokuvista.

"Puhuin kaikesta parhaalle ystävälleni Moniballe. Olimme lapsina asuneet samalla kadulla, olimme olleet ystäviä alkeiskoulusta saakka ja jaoimme kaiken. Justin Bieberin laulut, Twilight -elokuvat ja parhaat kasvojen vaalennusvoiteet." (s.12)

Opin kirjaa lukiessani paljon uutta Pakistanin historiasta ja tavoista sekä talibanisaatiosta. Olen jälleen kerran iloinen HelMet lukuhaasteen olemassaolosta, sillä ilman sitä tämäkin kirja olisi jäänyt minulta löytämättä ja lukematta.


Helmet lukuhaaste 2016: 23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu



"Ketään ei ole kotona."

Jansson, Tove: Muumilaakson marraskuu
Alkuperäinen julkaisu: 1970
Alkuperäinen nimi: Sent i november
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Kaarina Helakisa
Suomennoksen tarkistanut: Päivi Kivelä 2010
Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö
Sivumäärä: 161

Syksy on saapunut, ja talvi tekee tuloaan. Hemuli saa todeta elämän olevan pelkkää työntekoa ja saman toistoa. Hän ei koskaan ehdi tehdä mitään mukavaa, kuten lähteä purjehtimaan. Käyttämättömän veneen alla majaileva homssu haaveilee lämminhenkisestä perheestä ja kodista. Vilijonkka puolestaan siivoaa ja siivoamasta päästyään siivoaa. Hän siivoaa niin perusteellisesti, että on pudota katolta, minkä jälkeen hän ei enää pystykään siivoamaan. Piittaamattomiin ja typeriä kysymyksiä esittäviin sukulaisiinsa kyllästynyt Ruttuvaari päättää ottaa elämänsä ehtoopuolen omiin käsiinsä ja elää kuten huvittaa. Kaikkien tie vie Muumitaloon, joka on turvallisuuden ja huolettomuuden symboli. Muumiperhe on kuitenkin poissa.

"Eteläisen vierashuoneen kauniit kesäkuvat olivat kadonneet, hän näki vain portaat jotka johtivat pimeän ullakkokerroksen tyhjiin huoneisiin." (s.38)

Kirjassa käsitellään yksinäisyyttä, masennusta, kuoleman pelkoa ja halua tehdä omaan elämään muutosta. Pohdittavana on, mikä rooli kenelläkin on tässä maailmassa ja millä perusteella. Se on selvää, että jokainen on erilainen luonteeltaan. Välillä tuntuu siltä kuin maailma olisi edelleen samanlainen, vaikka itse on muuttunut. Toisaalta taas kaikki muuttuu yhtäkkiä vieraaksi eikä mikään ole niin kuin ennen. Miten muita pitäisi kohdella ja mitä mieltä muut ovat minusta. Joitain pelottaa, mutta jotkut ovat täysin sinut itsensä kanssa. Joskus on vaikea ymmärtää toisia ja tajuta, etteivät kaikki pidä samoista asioista. Kaikilla on omat omalaatuiset tapansa. Joskus se on ihanaa, mutta joskus taas raskasta, kun ei saa poiketa totutusta käytösmallista. Olisi tärkeää, että jokainen löytäisi oman paikkansa maailmassa, olisi sinut itsensä kanssa ja saisi itselleen ominaista tekemistä, mikä takaisi mielekkään elämän.

"Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon." (s.27)

"Vilijonkan silmät kyyneltyivät. Hemuli oli tykkänään pilannut hänen ilonsa. Tottahan Vilijonkka olisi tiskannutkin, mielihyvin, kunhan hän vain olisi saanut keksiä sen itse. Vilijonkan pitää tehdä taloustyöt koska hän on naisihminen. Hahhah." (s.60)

"Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa." (s.87)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä



"Onko maapallo muka pienentynyt?"

Verne, Jules: Maailman ympäri 80 päivässä
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 1872
Alkuperäinen nimi: Le tour du monde en 80 jours

Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Kristina Haataja
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy
Sivumäärä: 238


Englantilainen herrasmies Phileas Fogg lyö reformiklubin jäsenten kanssa vetoa siitä, onnistuuko hän matkustamaan maapallon ympäri 80 päivässä. Hän ottaa mukaansa samana päivänä palkkaamansa palvelijan, ranskalaisen Jokapaikanhöylän. Arvata saattaa, ettei matkasta puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita - etenkin, kun herrasmiestä epäillään Englannin pankin ryöstöstä.

"Papit astelivat etummaisina kullalla kirjailluissa kaavuissaan ja mitrat päissään. Heidän ympärillään parveili miehiä, naisia ja lapsia, jotka veisasivat hautauslauluja symbaalien ja rumpujen tasaisella säestyksellä. Heidän takanaan kaksi koreasti koristeltua härkäparia veti leveäpyöräisiä, käärmekuvioin somistettuja rattaita, joiden päällä komeili pramea, likainen patsas. - Sen kaulalle oli kierretty pääkalloista tehty kaulanauha -" (s.69-70)

Näin väkisinkin kirjaa lukiessani piirrossarjan hahmot mielessäni, mutta onneksi loppua kohden olin jo luonut omanlaisensa kuvan heistä. Tykkäsin lapsena katsoa sarjaa, vaikka se olikin ajoittain pelottava. Huomasin, että piirrossarjaan on lisätty muutamia hahmoja, joita ei kirjasta löydy, ja juonikin on hivenen seikkailullisempi. Pidin kirjassa eniten siitä, kuinka sain matkata miekkosten kanssa maailman ympäri ja kokea 1800-luvun tunnelman, käytöstavat ja maisemakuvaukset.



Helmet lukuhaaste 2016: 2. Matkakertomus

tiistai 1. marraskuuta 2016

Helmet lukuhaaste 45/50

Lokakuussa luin HelMet lukuhaasteeseen kaksi kirjaa.



Pieni paniikki alkaa iskeä, ehdinkö lukea loput viisi kirjaa ennen vuoden päättymistä. Minulla on kaikki kirjat jo päätettynä ja moni jo kirjastosta lainattuna niin enköhän saa haasteen kunnialla suoritettua loppuun. Jotenkin omituinen olo, kun vuosi alkaa olla lopuillaan. Tuntuu kuin olisin aloittanut haasteen vasta äsken. Toisaalta siitä tuntuu olevan pitkä aika. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että tutkimusmatka erilaisten kirjojen maailmaan on ollut antoisa.


Lokakuussa haasteeseen lukemani kirjat:

Tove Jansson: Kuka lohduttaisi nyytiä? (13. Kirjan nimi on kysymys)

Nadia Cohen: Jennifer Lawrence: Girl On Fire (19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi)


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste sivulleni.
 

maanantai 31. lokakuuta 2016

Halloween -lukuhaasteen koonti



Yöpöydän kirjat -blogin järjestämä Halloween -lukuhaaste kesti 1.-31.10.2016.

Haasteeseen lukemani kirjat:

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri maalla


 

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sunnuntaina kirjamessuilla



Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla tänään sunnuntaina 30.10.2016.

Keskityin kirjojen sijaan bongaamaan ihmisiä kirjojen takana. Kävellessäni messuhallia ristiin rastiin minusta tuntui kuin kaikkialla olisi menossa haastatteluja ja kirjojen signeerauksia. Tapasin myös muutaman kirjabloggaajan.





Jäin hetkeksi kuuntelemaan Jani Toivolan haastattelua. Hän kertoi matkastaan Keniaan isän puolen sukua tapaamaan. Sukulaiset asuivat savimajoissa ilman sähköä, mutta tunnelma oli lämmin ja rakastava. Toivola mainitsi myös, kuinka hän aikoinaan oli koulunsa ainoa ´ulkoisesti erilainen oppilas´, minkä vuoksi häntä kiusattiin. Hän ei tuntenut olevansa kenialainen, sillä hän ei ollut tekemisissä isänsä kanssa. Tykkään sukututkimuksista ja matkustamisesta, joten oli mukavaa kuunnella Toivolan muistelua.









Puoli viideltä pysähdyin seuraamaan, kuinka Antti Tuisku signeerasi kirjaansa, joka on tavallaan sekä kuvakirja että päiväkirja. Tuisku siirtyi lavalle haastateltavaksi, minkä jälkeen hän jatkoi taas kirjojen signeerausta. Haastattelussa selvisi, kuinka valokuvaaja Otto Virtanen toimi alun perin keikkabussin kuljettajana. Antti Tuisku kertoi kesän keikkojen olleen erityisen tärkeitä, sillä hän sai todeta olevansa suosionsa huipulla päästyään pääesiintyjäksi Suomen suurimmille festareille. Haasteita loi huonontunut terveydentila. Tuisku kuvasi, kuinka hän oli tippaletku kädessään sairaalassa yhdeksän tuntia ennen lavalle astumista eikä suostunut perumaan keikkaa. Minua alkoi puistattaa. Olisi tehnyt mieli kertoa artistille, että hänen tulisi ensisijaisesti hoitaa itseään eikä aina ajatella vain muita. Tosiasiassa sillä, että hän ei huolehdi itsestään, hän tekee myös hallaa muille. Muutaman keikan peruminen ei ole paha juttu, jos sillä välttää esimerkiksi kunnon lopullisen romahtamisen.





Kirjamessut on kiva päättää Harry Potter aiheiseen kuvaan, sillä luen parhaillaan Harry Potter ja puoliverinen prinssi nimistä kirjaa. Helsingin kirjamessuilla oli ihanaa käydä! Olen väsynyt, mutta onnellinen!



Lue myös eilisen messupäivän postaus! Messukuulumisia myös Unelmien aika twitterissä.



lauantai 29. lokakuuta 2016

Unelmien aikaa kirjamessuilla



Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla tänään lauantaina 29.10.2016.

Päiväni alkoi aikaisella aamuherätyksellä, sillä suuntasin muiden kirjabloggaajien vanavedessä yhdeksältä alkavalle WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaiselle. Minusta oli hauskaa ja hieman jännittävääkin nähdä elämäni ensimmäistä kertaa muita kirjabloggaajia. Jutustelun lomassa nappasin herkkuja lautaselle ja istuuduin kuuntelemaan kirjailijoiden haastatteluja. Paikalla olivat Claes Andersson, Anja Snellman, Tuula-Liina Varis, Hannu Mäkelä ja Riitta Jalonen. Claes Andersson puhui vanhenemisesta ja kuolemasta, mikä on hänen mielestä luonnollinen ja hyväkin asia. Anja Snellman jutteli Syysprinssi -elokuvasta, omasta muotokuvastaan ja kirjoittamisen vaikeudesta. Tuula-Liina Varis paljasti, että kaikissa kirjojen hahmoissa on aina osa kirjailijaa itseään. Hän kertoi, että hän halusi kirjansa avulla tavallaan tutustua omiin vanhempiinsa. Hän oli nuori, kun hänen vanhempansa kuolivat.





Riitta Jalonen ilmoitti kirjoittavansa kaikki kirjansa käsin, mikä kuulosti uskomattomalta. Lopuksi kirjailijoille sai esittää kysymyksiä. Minua huvitti, kuinka tilanne kääntyi pian keskusteluksi ja kirjailijat kyselivät asioita bloggaajilta. Ilahduttavaa oli etenkin huomata, kuinka Anja Snellman tiesi, että kirjablogeja on monenlaisia: kritiikkiä kirjoittavista oman lukukokemuksen kuvaajiin. Claes Andersson tokaisi, että hän tutkii kotona, jos hän löytäisi jonkun kirjablogin, jota voisi vilkaista. Bloggariaamiaisen päätteeksi pyysin muutamalta kirjailijalta omistuskirjoitukset kirjoihin ja suuntasin kulkuni kohti pressitilaa. Laitoin tavarani säilöön, nappasin keksin suuhuni ja lähdin tutkimaan messuhallia. Huomasin Don Rosan jakamassa nimmareita, ja pysähdyin kuuntelemaan hetkeksi Jari Sillanpään haastattelua. Sillanpää keskusteli muun muassa seksuaalisesta suuntautumisestaan. Hän kertoi, kuinka aihe ei ole ollut koskaan hänelle hankala, sillä hän on avoin persoona. Haastattelijat puolestaan ovat halunneet pitää aiheen piilossa. Haastattelussa todettiin, että ilmeisesti Suomessa aihe koetaan outona, koska siitä ei ole puhuttu tarpeeksi.





Tapasin muita kirjabloggaajia kahdeltatoista Boknäsin osastolla (6t139), minkä jälkeen lähdin katsomaan, miltä Martti Ahtisaari näyttää. Kävi ilmi, että hän ei näyttänyt miltään. Tai siis minä en nähnyt häntä. Paikalle oli saapunut niin runsaslukuinen yleisö, että Ahtisaaresta näkyi varpaillaan kurotellen pieni piste. Päätin väenpaljoudessa seisomisen sijaan viettää aikani kuljeskellen pitkin messuhallia. Eksyin aika pian ruokamessujen puolelle, missä maistelin lukuisia eri jäätelömakuja. Omenan makuinen jäätelö oli hyvää! Vaeltelin messuhallissa, piipahdin välillä Boknäsin osastolla, kävin syömässä ja bongasin Elina Pitkäkankaan.





Puoli neljän aikoihin kävin pyytämässä Pertti Jarlan nimikirjoituksen Fingerpori -sarjakuvakirjaan. Kiusasin häntä muistoillani eräästä kirjakauppareissusta. Selailin nimittäin tuolloin Fingerpori -kirjoja. Eräs stripeistä oli niin huvittava, että purskahdin ääneen nauramaan. Minun oli pakko poistua pikaisesti kaupasta, jotta en ollut häiriöksi. Pertti Jarlasta se oli hyvä - stripin aikaansaama nauru siis. Kuuntelin seuraavaksi haastattelua baletista ja söin yhden tarjolle asetetun macaronin. Viiden aikaan seurasin Heikki Kinnusen haastattelua. Barbara Lybeck oli juuri lopettelemassa edellistä haastattelua ja ottipa myös selfien haastateltavan kanssa. Kuuntelin mielenkiinnolla Kinnusen muistelmia uran alkuajoilta. Mieleen jäi etenkin kommentti, kuinka hän nuorena poikana otti teatterin ja etenkin sen lämpiön haltuun toisen näyttelijäpojan kanssa pistämällä siellä tupakaksi.





Haastattelun loputtua pyysin Heikki Kinnuselta nimikirjoituksen ja suuntasin kulkuni pressitilan kautta kotiin.

Unelmapäivä! Huomenna taas nähdään!

Seuraa messukuulumisia myös Unelmien aika twitterissä sekä #bloggaritkirjamessuilla, #kirjamessut ja #kirjablogit.