maanantai 31. elokuuta 2015

Rob Thomas: Veronica Mars



"Well, you know what they say: Veronica Mars, she's a marshmallow."

Thomas, Rob: Veronica Mars: Mr. Kiss And Tell
Julkaistu: 2015 
Mistä maasta: Yhdysvallat 
Kustantaja: Vintage Books
Sivumäärä: 330

Takakannesta: "The Neptune Grand has always been the seaside town´s ritziest hotel, despite the shady dealings and high-profile scandals that follow its elite guests. When a woman claims that she was brutally assaulted in one of its rooms, then smuggled out and left for dead by a staff member, the owners know that they have a potential powder keg on their hands. They turn to Veronica to disprove the woman´s story. But the case is a convoluted mess. The accused employee is no longer in the country; the security footage shows the woman entering the hotel, but there is no evidence that she ever left; and the victim is someone from Veronica´s past who has no good reason to trust her. As Veronica works to fill in the missing pieces, the one thing that becomes clear is that a dangerous predator is still on the loose... and that he´s one step away striking again."

Kuvitteellisessa Neptunen kaupungissa tapahtuvaa Veronica Mars tv-sarjaa esitettiin vuosien 2004-2007 aikana. Se kertoo teinitytöstä, jonka entinen sheriffi-isä on ryhtynyt yksityisetsiväksi ja joka auttaa isäänsä selvittämään erilaisia tapauksia. Ensimmäisellä kaudella Veronica keskittyy muiden tapausten ohella parhaan ystävänsä Lilyn murhan tutkimiseen. Sarjan juoni on kekseliäs ja yllättävä. Sarjaa oli mielenkiintoista seurata.



Tv-sarja jäi kesken, ja fanit toivoivat sille kiihkeästi jatkoa. Heidän odotuksensa palkittiin, kun kampanjan avulla saaduilla rahoilla tehtiin Veronica Mars niminen elokuva, joka julkaistiin vuonna 2014. Sarjan luoja Rob Thomas päätti jatkaa tarinaa kirjojen avulla. Hän julkaisi Veronica Mars: The Thousand Dollar Tan Line nimisen kirjan vuonna 2014 ja Veronica Mars: Mr. Kiss And Tell nimisen kirjan vuonna 2015.

Mr. Kiss And Tell jatkaa samalla tyylillä kuin tv-sarja. Kirjaa on mukava lukea, sillä tekstin avulla pääsee helposti veronicamaiseen tunnelmaan. Kirja näyttää Veronican nokkelana, mutta myös haavoittuvaisena nuorena naisena. Juoni on aluksi jännittävä, sillä Veronica tapaa kaukaisen tuttavan menneisyydestä: Grace Manningin, joka on kasvanut nuoreksi naiseksi. Myös uuden tapauksen tutkinnan aloittaminen on mielenkiintoista luettavaa. Loppua kohden tarinankerronta kuitenkin latistuu. Loppuratkaisu ei ole millään tavalla yllättävä tai jännittävä. Kirjan lopusta puuttuu se jokin. Lisäksi Veronican ja hänen miesystävänsä Loganin suhdetta kuvataan kyllästymiseen saakka vaikeaksi. He ovat sekä tv-sarjassa että kirjoissa olleet suhteessaan samassa tilanteessa, joten asiaan kaipaisi jo muutosta. Toivottavasti mahdollinen seuraava kirja toisi uutta jännitystä mukanaan.


Grace Manning lapsena ja henkisesti pahoinpideltynä

Voin suositella kirjaa kaikille, jotka pitivät Veronica Mars tv-sarjasta tai nokkelan naisen mukana tapausten selvittämisestä. Veronica Mars kirjoissa viitataan sarjan tapahtumiin, mutta niitä voi mielestäni lukea myös ilman, että on seurannut sarjaa. Kirjat keskittyvät nimittäin suurelta osin tietyn tapauksen ratkomiseen. Lisäksi Veronican ratkomat tapaukset ratkeavat jokaisessa kirjassa eivätkä jatku seuraavaan kirjaan.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Suzanne Collins: Nälkäpeli



"Olkoon onni aina teille myötäinen."

Collins, Suzanne: Nälkäpeli
Julkaistu: 2008
Collins, Suzanne: Vihan liekit
Julkaistu: 2009
Collins, Suzanne: Matkijanärhi
Julkaistu: 2010

Takakannesta: "Tältäkö näyttää tulevaisuuden maailma? Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Siinä nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on pelin voittaja. Nälkäpeli -trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katniss Everdeenin kyvyt joutuvat koetukselle. Hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa..." Suzanne Collins: Nälkäpeli

Ystäväni ehdotti minulle Nälkäpeli kirjojen lukemista pari vuotta sitten. Hän tiesi, että pidän niiden tyylisistä kirjoista, sillä lempiaihealueeni tällä hetkellä on tapahtumat, jotka sijoittuvat tulevaisuuden maailmaan jonkin maailmanlopun katastrofin jälkeen. Otin innokkaasti kirjat käteeni ja luin ne melkein putkeen. Ihastuin ja kauhistuin kirjojen maailmasta. Janosin kaiken aikaa lisää. Yllätyin kirjojen loppuratkaisusta, mutta olin samalla tyytyväinen. Olen tässä kuussa lukenut kirjat uudestaan. Mielikuvitustani tällä kertaa estää se, että olen nähnyt kirjat elokuvina. En enää näe itse kuvittelemaani päähahmoa, vaan elokuvan hahmon.

Minua kiehtoo kirjoissa vilisevä symboliikka. Suzanne Collins on ottanut vaikutteita ainakin kreikkalaisen mytologian sankarista Theseuksesta ja antiikin Roomasta. Kirjoissa myös ruoka on suuressa roolissa. Jo kirjasarjan nimi Nälkäpeli antaa viitteitä sille, että kirjoissa puhutaan paljon ruoasta. Milloin päähahmo Katniss on metsästämässä ruokaa, milloin hän on nauttimassa nälkäpeliin osallistuvien ylellisiä aterioita, milloin hän on kärsimässä nälästä. Tavalliset kansalaiset elävät puutteessa, kun taas pääkaupungin asukkaat harrastavat tahallaan oksentamista voidakseen mässäillä lisää. Ruoka on eriarvoisuuden yksi tunnusmerkeistä. Ihmiskunta on tuhoutunut sodissa, joissa yhtenä osana on ollut taistelu ruoasta. Capitolin ja vyöhykkeiden välisen sodan jälkeen perustetussa nälkäpelissä sekä nimi että sisältö viittaavat ruokaan. Pelissä joutuu näkemään nälkää, jos ei ole kyllin viisas löytämään ruokaa itselleen. Nälkäpeliä edeltävä Elonkorjuu juhlakin viittaa ruokaan ja viljan korjaamiseen pelloilta. Siinä vain raadollisesti korjataan ihmisiä viljan sijasta ja muistutetaan ihmisiä ruokasodan hyödyttömyydestä ja diktatuurin vahvuudesta. Jokaisella vyöhykkeellä on omat ruokansa ja vyöhykkeelle tyypilliset leipänsä. Valtion nimi Panem tarkoittaakin latinaksi leipää. Pääkaupunki Capitol haluaa tarjota antiikin ajan tyyliin leipää ja sirkushuveja. Ilmeisesti aikakausi on ollut ihmisten mielissä valtiota perustettaessa.

En usko, että kukaan on voinut välttyä Nälkäpeliltä - ainakaan elokuvilta. Olen iloinen, että luin kirjasarjan ennen elokuvien tuloa. Ensimmäisen elokuvan nähdessäni olin suunnattoman pettynyt, sillä olin kuvitellut kirjojen tapahtumat aivan toisella tavalla. En pitänyt elokuvan tyylistä enkä pääosan esittäjästä. Olin kuvitellut Katnissin pieneksi ja laihaksi. Ajan myötä olen kuitenkin ihastunut yhä enemmän ja enemmän elokuviin. Vihan liekit on lempielokuvani tähän mennessä julkaistuista kolmesta elokuvasta. Aion ehdottomasti mennä katsomaan viimeisenkin elokuvan.

Ensimmäinen



Onko minulla aikaa lukea? Onko minulla aikaa kirjoittaa tätä blogia?

Aika kulkee yhä nopeammin ja nopeammin. Tuntuu siltä kuin joku kelaisi elämääni juhannuksesta jouluun ja takaisin. Päätin pysähtyä ja antaa itselleni aikaa unelmoida.

Mistä minä sitten unelmoin? Yksi asia on tietenkin kirjat. Ostan mielelläni lempikirjojani omaksi, mutta satunnaisia kirjoja tykkään lainata mieluummin kirjastosta. Toinen asia on kirjablogit. Olen seurannut niitä tänä vuonna ja haaveillut salaa omasta. Ajattelin kuitenkin, ettei aikani riitä niin monien kirjojen ja postausten tekemiseen, mitä kirjablogit ilmeisesti vaativat. Liityin eilen Kirjabloggaajat & lukemista harrastavat -facebook ryhmään ja sain sieltä sen viimeisen kipinän blogin tekoon.

Minulla ei ole selkeää suunnitelmaa, mistä kirjoitan tänne. Uskon, että blogi muotoutuu ajan myötä. Näin aluksi ajattelin aloittaa niistä kirjoista, jotka olen lukenut tänä vuonna ja jotka ovat tuoreessa muistissa. Haluaisin myös kirjoittaa lempikirjoistani. Kirjoitan oman tuntemuksen mukaan - en vakavalla ajatuksella.

Nyt on unelmien aika!